Kysymyksen muoto, odotukset ja vastauspreferenssi.

1.Kysymys myös ohjaa vastausta

Kysymyksellä ei aina vain pyydetä puuttuvaa tietoa. Sen muoto voi näyttää, mitä kysyjä pitää todennäköisenä, millaista vahvistusta hän hakee ja millainen vastaus sopisi meneillään olevaan toimintaan. Tätä vastauksen suuntaamista tarkastellaan vastauspreferenssin käsitteen avulla.

Tavoitteena on erottaa toisistaan kysymyksen kieliopillinen muoto, kysyjän ilmaisema odotus ja vastauksen tehtävä keskustelussa. Erityistä huomiota tarvitaan kielteisissä kysymyksissä: pelkkä kyllä tai ei ei aina kerro riittävän selvästi, mitä vastaaja tarkoittaa.

Preferenssi ei tässä tarkoita vastaajan henkilökohtaista mieltymystä. Se kuvaa sitä, miten keskustelu tekee jostakin vastauksesta odotuksenmukaisen tai helpommin tuotettavan. Odotuksen vastainen vastaus on silti täysin mahdollinen.

2.Muoto tekee eri vaihtoehdot näkyviksi

Seuraavissa kysymyksissä käsitellään samaa osallistumista, mutta vastaajalle tarjotaan erilainen lähtökohta.

Kysymys	Mitä muoto tekee?	Tavallinen tulkinta sopivassa tilanteessa
Tuletko huomenna kokoukseen?	Esittää tulemisen arvioitavaksi.	Kysyjä selvittää osallistumista; vahvaa ennakko-odotusta ei tarvitse olla.
Etkö tule huomenna kokoukseen?	Esittää kielteisen vaihtoehdon arvioitavaksi.	Kysyjä esimerkiksi hämmästelee poisjääntiä tai tarkistaa siitä saamaansa tietoa.
Tulet huomenna kokoukseen?	Esittää väitteen kysyvänä vuorona.	Kysyjä tarkistaa jo muodostamaansa käsitystä.
Tulet huomenna kokoukseen, eikö niin?	Liittää väitteeseen vahvistusta hakevan kysymyksen.	Kysyjä tarjoaa tulemisen vahvistettavaksi.
Milloin tulet kokoukseen?	Pyytää tietoa ajankohdasta.	Tuleminen otetaan lähtökohdaksi; avoinna on sen ajankohta.

Väitelauseen muotoisen kysymyksen tunnistaa puheessa muun muassa asiayhteydestä ja sävelkulusta. Suomen kysymys ei kuitenkaan edellytä nousevaa loppusävelkulkua. Kirjoitetussa keskustelussa kysymysmerkki auttaa osoittamaan kysyvän tulkinnan.

2.1Partikkelit ja kysymyksen kohdistaminen

Liitepartikkelit ja erilliset partikkelit täsmentävät sitä, millaisena kysyjä esittää asian. Merkinnöissä -hAn ja -kO iso kirjain tarkoittaa vokaalisoinnun mukaista vaihtelua: -han/-hän ja -ko/-kö.

Keino	Esimerkki	Odotus tai tehtävä tilanteessa
-hAn	Tulethan huomenna?	Hakee vahvistusta odotetulle tulemiselle tai toimii pyyntönä: haluan varmistaa, että tulet.
-s, kysymyksessä esimerkiksi -kOs	Tuletkos? / Eikös se ala kymmeneltä?	Voi tehdä kysymyksestä tuttavallisen tai muistuttelevan. Jälkimmäisessä kysyjä tarjoaa aiempaa käsitystä vahvistettavaksi.
kai	Tulet kai huomenna?	Esittää tulemisen oletettuna tai toivottuna ja hakee sille vahvistusta.
Lopun vai	Tuletko vai? / Tuletko vai et?	Ensimmäinen jättää vaihtoehdon lausumatta, toinen nimeää sen. Sävy voi olla tarkistava, mutta myös kärsimätön tai haastava.
-kO muun lauseenjäsenen yhteydessä	Huomennako tulet?	Kohdistaa kysymyksen ajankohtaan: juuri huomennako, eikä esimerkiksi ylihuomenna?

-s ei yksin määrää myönteistä vastausodotusta, eikä -hAn aina pehmennä kysymystä: Tulethan huomenna? voi myös painostaa sitoutumaan. Samoin lopun vai saa sävynsä asiayhteydestä ja äänenkäytöstä. Kysymyksessä Huomennako tulet? tuleminen puolestaan jää tavallisesti taustaoletukseksi, jonka vastaaja voi tarvittaessa oikaista.

3.Kielteisen kysymyksen odotus syntyy tilanteessa

Kielteinen kysymys voi tuoda esiin ristiriidan aiemman odotuksen ja uuden tiedon välillä. Se voi myös tarkistaa kielteistä käsitystä, jonka keskustelija on juuri muodostanut.

Muoto eikö sopii myös yhteisen käsityksen vahvistamiseen: Eikö kokous ala kymmeneltä? Kysyjä voi tällöin pitää kello kymmentä todennäköisenä alkamisaikana, mutta jättää toiselle mahdollisuuden korjata tiedon.

Tulkinnassa kannattaa erottaa kolme asiaa:

• Aiempi odotus: mitä kysyjä on tähän asti pitänyt totena?
• Uusi havainto: mikä saa hänet kysymään juuri nyt?
• Haettu vahvistus: minkä käsityksen hän tarjoaa vastaajan arvioitavaksi?

Näiden ei tarvitse osoittaa samaan suuntaan. Juuri niiden välinen ristiriita voi tehdä kysymyksestä hämmästelevän tai moittivan.

4.Vastaa sisältöön selvästi

Suomessa kysymykseen vastataan usein toistamalla sen verbi sopivassa persoonassa. Näin myös kielteisen kysymyksen vastaus voidaan tehdä yksiselitteiseksi.

Kysymys	Tuleminen vahvistetaan	Poisjäänti vahvistetaan
Tuletko huomenna?	Tulen.	En tule.
Etkö tule huomenna?	Tulen kyllä.	En tule.
Tulet huomenna, eikö niin?	Tulen.	En tule.

Vastaus Tulen kyllä kysymykseen Etkö tule? korjaa kysymyksessä tarjotun kielteisen vaihtoehdon. Vastaus En tule vahvistaa poisjäännin. Vastauksen muotoa ei siis valita pelkästään sen mukaan, onko kysymys myönteinen vai kielteinen, vaan sen mukaan, mitä halutaan sanoa tapahtuvaksi.

Myönteiseen verbivastaukseen voi liittää myös vahvistavan tai vastaväitettä ilmaisevan aineksen:

Vastaus kysymykseen Etkö tule huomenna?	Mahdollinen sävy
Kyllä tulen.	Vahvistaa tulemisen ja torjuu kielteisen vaihtoehdon.
Tulenhan minä.	Muistuttaa tulemisesta asiana, jonka pitäisi olla jo tiedossa, tai vakuuttaa epäilevää kysyjää.
Tulenpa!	Voi toimia painokkaana, joskus leikillisenä vastaväitteenä oletukselle, ettei vastaaja tule.

Näissä vastauksissa verbi ilmaisee tulemisen, mutta partikkeli tai liite muuttaa vuoron sävyä. Tulenpa ei ole neutraali yleisvastaus: toisessa yhteydessä se voi ilmaista myös juuri syntyvää päätöstä, kuten Tulenpa sittenkin mukaan.

Kysymyksen Etkö tule huomenna? jälkeen pelkkä Ei. tulkitaan tavallisesti poisjäännin vahvistukseksi, mutta oman poisjäännin ilmaisee selvemmin En tule. Puhekielinen Joo. voi tilanteen mukaan myötäillä kielteistä päätelmää tai ilmaista myönteisen vastauksen eli tulemisen. Vertaa: Joo, en tule vahvistaa poisjäännin, kun taas Joo, tulen vahvistaa tulemisen. Pelkän vastauspartikkelin tulkinta riippuu siis siitä, mitä edellisessä vuorossa otetaan vahvistettavaksi.

Myös kysymyksen lähtöoletuksen saa oikaista:

5.Odotettu tieto ja odotettu toiminta eroavat

Kysyjän todennäköisenä pitämä vastaus ja toiminnan kannalta sujuvin vastaus eivät ole sama asia. Esimerkiksi kutsussa hyväksyntä jatkaa ehdotettua yhteistä toimintaa, kun taas kieltäytyminen usein edellyttää enemmän selittämistä.

Kieltäytymistä pehmennetään tässä kiitoksella ja perustelulla. Keskusteluntutkimuksessa tällainen vastaus voidaan kuvata preferoimattomaksi. Termi ei tarkoita, että vastaus olisi väärä tai epäkohtelias, vaan että se ei edistä kutsun tarjoamaa toimintaa samalla tavalla kuin hyväksyntä.

Preferoitu vastaus on usein suora ja lyhyt. Preferoimattomaan vastaukseen voi liittyä viivettä, pehmennystä tai selitys. Nämä ovat vuorovaikutuksen taipumuksia, eivät pakollisia lauserakenteita: läheiselle ystävälle voi tilanteen mukaan riittää myös En pääse.

Kysyjä voi lisäksi ennakoida kieltäytymistä: Et taida päästä meille lauantaina? Hän saattaa toivoa osallistumista mutta pitää poisjääntiä todennäköisenä. Toive, tiedollinen odotus ja vastauspreferenssi on siksi pidettävä erillään.

6.Tarkista odotus ja jätä tilaa korjaukselle

Vahvistusta hakeva kysymys on hyödyllinen, kun tarkistetaan yhteistä suunnitelmaa: Sovimme siis torstaista, eikö niin? Sama rakenne voi kuitenkin tuntua painostavalta, jos yhteisymmärrystä ei vielä ole: Hyväksyt tämän ratkaisun, eikö niin?

Jos haluat aidosti selvittää toisen kannan, avoimempi vaihtoehto on Mitä mieltä olet tästä ratkaisusta? Sekään ei poista tilanteen kaikkia odotuksia, mutta se ei tarjoa hyväksyntää valmiiksi vahvistettavaksi.

Käytä seuraavaa tarkistuslistaa:

1. Tunnista avoin asia: kysytäänkö tapahtumisesta, yksityiskohdasta vai aiemman käsityksen vahvistamisesta?
2. Erota muoto ja odotus: kielteinen kysymys ei automaattisesti odota kielteistä vastausta.
3. Tarkista toiminta: onko kyse tiedonhausta, kutsusta vai esimerkiksi yhteisen päätöksen varmistamisesta?
4. Vastaa tarkoitettuun sisältöön: käytä tarvittaessa verbiä ja korjaa virheellinen lähtöoletus.

Kysymys voi suosia tiettyä vastausta, mutta se ei sido vastaajaa siihen.