Passiivi ja nollapersoona tekstin näkökulmana.

Passiivilla ja nollapersoonalla voi kuvata tilanteita nimeämättä tekijää. Ne rakentavat kuitenkin erilaisen näkökulman: passiivi nostaa usein esiin toiminnan tai käytännön, nollapersoona taas sen, mitä ihminen voi tilanteessa tehdä tai kokea. Valinta vaikuttaa myös siihen, miten lukija ymmärtää oman suhteensa tekstiin.

1.Sama tilanne, eri näkökulma

Passiivissa huomio kohdistuu toimintaan, jonka tekijää ei nimetä. Tekijä voi silti olla asiayhteydestä tuttu. Nollapersoonassa ihmistä tarkoittavan subjektin paikka jää avoimeksi ja verbi on yksikön kolmannessa persoonassa. Lukija voi usein kuvitella itsensä tähän tilanteeseen.

Rakenne	Esimerkki	Näkökulma
Passiivi	Kirjastossa luetaan lehtiä.	Mitä ihmiset tekevät kirjastossa?
Nollapersoona	Kirjastossa voi lukea lehtiä.	Mitä siellä voi tehdä?
Passiivi	Tässä työssä kohdataan erilaisia ihmisiä.	Mitä työhön kuuluu?
Nollapersoona	Tässä työssä oppii tuntemaan erilaisia ihmisiä.	Millaisen kokemuksen työ antaa?

Ero ei synny vain verbimuodosta: myös verbin merkitys ja ympäröivä teksti ohjaavat tulkintaa.

2.Passiivi kuvaa toimintaa ja käytäntöjä

Passiivi sopii esimerkiksi työvaiheiden, palvelujen ja yhteisten tapojen kuvaukseen. Tekstin aiheena voi pysyä asia, jota käsitellään, eikä tekijää tarvitse toistaa.

Kappale seuraa hakemuksen etenemistä. Lukija ymmärtää, että työn tekevät hakemuksia käsittelevät henkilöt, vaikka heitä ei nimetä.

Passiivi ei kuitenkaan itsessään tarkoita, että toiminta olisi yleistä tai toistuvaa:

• Tässä toimistossa käsitellään hakemuksia päivittäin. → Tavallinen käytäntö.
• Hakemus käsiteltiin eilen. → Yksittäinen tapahtuma.

3.Nollapersoona avaa kokijan paikan

Nollapersoona sopii mahdollisuuksien, ehtojen ja kokemusten kuvaamiseen. Se ei välttämättä koske kaikkia ihmisiä, vaan niitä, jotka ovat kuvatussa tilanteessa.

Kappale tarkastelee etätyötä työntekijän näkökulmasta. Kirjoittaja voi puhua myös omasta kokemuksestaan, mutta hän esittää sen niin, että toinenkin voi tunnistaa saman tilanteen.

Ilmauksessa suunnitella päivänsä omistusliite -nsä viittaa samaan yleiseen kokijaan kuin nollapersoonainen verbi: kukin suunnittelee oman päivänsä. Samoin lauseessa Täällä voi pestä kätensä kukin pesee omat kätensä. Omistusliite voi siis viitata lauseen avoimeen henkilöön, vaikka subjektia ei ole ilmaistu.

Nollapersoona on erityisen luonteva, kun lauseessa on esimerkiksi:

• mahdollisuus: Täällä voi työskennellä rauhassa;
• ehto: Jos tarvitsee apua, voi soittaa neuvontaan;
• kokemuksen kehys: Pitkässä jonossa turhautuu helposti.

Verbin edellä on tavallisesti jokin tilannetta rajaava lauseenjäsen, kuten täällä tai pitkässä jonossa. Tämä ei kuitenkaan ole ehdoton sanajärjestyssääntö: ehtolauseessa jos aloittaa aikaisin verbi voi tulla heti konjunktion jos jälkeen. Myös edeltävä teksti voi antaa tarvittavan kehyksen.

3.1Rekisterivertailu: yleiskieli ja arkinen puhe

Yleiskieli	Arkinen puhe	Näkökulma
Me menemme yhdessä kotiin.	Me mennään yhdessä kotiin.	Puhekielessä passiivimuotoa käytetään me-muotona. Tekijänä on puhujan ryhmä.
Jos aloittaa aikaisin, ehtii ulkoilla.	Jos sä aloitat aikaisin, sä ehdit ulkoilla.	Geneerinen sinä voi kuvata kenen tahansa samassa tilanteessa olevan kokemusta.
Ilman taukoja väsyy helposti.	Sitä väsyy helposti ilman taukoja.	Arkinen sitä-rakenne voi ilmaista yleistä kokemusta, johon puhuja usein sisällyttää itsensä.

Geneerinen sinä ja sitä-rakenne voivat siis toimia nollapersoonan arkisina vastineina. Geneerisen sinän erottaa suorasta puhuttelusta asiayhteys: sä ei silloin tarkoita vain kuulijaa. Ilmauksessa sitä väsyy sana sitä on partikkeli, ei verbin objekti. Asiatekstissä nollapersoona on näihin puhekielisiin ilmauksiin verrattuna neutraali valinta; me-muotona käytetään yleiskielessä esimerkiksi muotoa me menemme.

4.Rakenteet samassa tekstissä

Passiivia ja nollapersoonaa voi käyttää samassa kappaleessa. Vaihtelu on hyödyllistä, kun näkökulman muutos on selvä.

Ensimmäinen virke kertoo, mitä kirjasto tarjoaa. Toinen avaa osallistujan näkökulman. Kolmas kuvaa palvelun käytäntöä. Rakenteita ei siis tarvitse pitää samoina, jos jokaisella valinnalla on selvä tehtävä.

Vertaa myös:

• Kurssilla harjoitellaan ääntämistä. → Kurssin sisältö.
• Kurssilla saa harjoitella ääntämistä rauhassa. → Osallistujan mahdollisuus.

Jälkimmäiseen virkkeeseen tulee myös uusi merkitys: harjoitteluun on mahdollisuus tai lupa. Rakenteen vaihtaminen ei aina säilytä viestin sisältöä täysin samana.

5.Vältä epäselvää tekijän vaihtumista

Pelkkä subjektin puuttuminen ei tee lauseesta nollapersoonaista. Jos tekstissä on jo nimetty henkilö, seuraava verbi voidaan ymmärtää saman henkilön toiminnaksi.

Jos haluat siirtyä yhden henkilön kokemuksesta yleisempään näkökulmaan, ilmaise uusi kehys selvästi esimerkiksi sanoilla tässä työssä, tällaisessa tilanteessa tai jos tarvitsee apua.

6.Näkökulman tarkistuslista

1. Kuvaatko toimintaa tai käytäntöä? Passiivi on usein luonteva: Hakemukset tarkistetaan.
2. Kuvaatko tilanteessa olevan ihmisen mahdollisuutta tai kokemusta? Nollapersoona sopii usein: Apua voi pyytää neuvonnasta.
3. Onko juuri tietty tekijä tärkeä? Nimeä hänet: Neuvoja tarkistaa hakemuksen.
4. Vaihdatko näkökulmaa? Tarkista, että lukija ymmärtää, milloin kuvaat palvelun toimintaa ja milloin osallistujan kokemusta.