Pronominiviittauksen selkeys pitkässä tekstissä.

1.Lukijan on tunnistettava viittauskohde

Pitkässä tekstissä pronominit yhdistävät lauseita ja vähentävät toistoa. Lukijan täytyy kuitenkin ymmärtää, kehen tai mihin esimerkiksi hän, se, tämä tai ne viittaa. Selkeyttä tarvitaan erityisesti silloin, kun tekstissä on useita henkilöitä, asioita tai näkökulmia.

Viittauskohde on henkilö, asia tai ajatus, jota pronomini tarkoittaa. Se voi olla edellisessä lauseessa tai kauempana tekstissä.

Tavoitteena ei ole korvata jokaista toistuvaa sanaa pronominilla. Tavoitteena on teksti, jossa lukija pystyy seuraamaan henkilöitä ja asioita arvaamatta.

2.Pronominin muoto auttaa tunnistamaan kohteen

Yleiskielessä henkilöihin viitataan tavallisesti pronomineilla hän ja he, muihin tarkoitteisiin pronomineilla se ja ne. Pronominit tämä ja nämä voivat viitata sekä ihmisiin että asioihin.

Pronominin luku seuraa tavallisesti viittauskohteen lukua. Sijamuoto taas määräytyy pronominin tehtävän mukaan sen omassa lauseessa: raportin → siinä, vieraat → heille. Pronominin ei siis tarvitse olla samassa sijamuodossa kuin viittauskohteen.

2.1Ryhmä kokonaisuutena vai sen jäsenet?

Sanat hallitus ja perhe ovat yksiköllisiä, vaikka ne tarkoittavat usean ihmisen ryhmää. Kun viittaat ryhmään kokonaisuutena, käytä yksiköllistä pronominia se. Kun tarkoitat ryhmän jäseniä, he voi saada merkityksensä asiayhteydestä. Selkeässä asiatekstissä jäsenet kannattaa kuitenkin nimetä, kun näkökulma vaihtuu ryhmästä yksittäisiin ihmisiin.

Ryhmä kokonaisuutena	Ryhmän jäsenet
Hallitus kokoontui. Se hyväksyi ehdotuksen.	Hallituksen jäsenet saapuivat kokoukseen. He olivat tutustuneet ehdotukseen.
Perhe muutti Turkuun. Se löysi asunnon keskustasta.	Perheenjäsenet muuttivat Turkuun. He löysivät nopeasti uusia ystäviä.

Ilmauksessa Hallitus kokoontui. He olivat eri mieltä ehdotuksesta lukija joutuu päättelemään, että he tarkoittaa hallituksen jäseniä. Muoto Hallituksen jäsenet olivat eri mieltä ehdotuksesta tekee näkökulman vaihdoksen näkyväksi. Sama ero koskee paria perhe – perheenjäsenet: valinta ei riipu vain siitä, että ryhmään kuuluu ihmisiä, vaan siitä, puhutaanko ryhmästä vai sen jäsenistä.

3.Kaksi mahdollista kohdetta vaatii tarkennuksen

Pronomini ei automaattisesti viittaa lähimpään substantiiviin. Tulkintaan vaikuttavat myös tekstin aihe, lauseiden rakenne ja tilanteen merkitys. Jos kaksi tulkintaa on mahdollista, kirjoittajan kannattaa nimetä tarkoittamansa kohde.

Myös tehtävää kuvaava ilmaus voi auttaa: puheenjohtaja, hakija tai opettaja. Lukijan on kuitenkin jo tiedettävä, kenellä kyseinen tehtävä on.

Tämä viittaa usein viimeksi mainittuun henkilöön, joka ei ole edellisen lauseen subjekti. Hän taas jatkaa tavallisesti viittausta subjektiin tai tekstin teemana olevaan henkilöön. Nämä ovat tulkintaa ohjaavia taipumuksia, eivät ehdottomia sääntöjä.

Tämä voi viitata myös juuri mainittuun asiaan. Se ei silti ratkaise jokaista epäselvää viittausta. Jos tarkka henkilöllisyys on tärkeä, nimi on usein varmin valinta.

3.1Hän ja se epäsuorassa esityksessä

Epäsuorassa esityksessä hän viittaa usein henkilöön, jonka puhetta tai ajatuksia referoidaan: Pekka sanoi, että hän tulee huomenna tulkitaan tavallisesti niin, että Pekka kertoi omasta tulostaan. Jos tekstissä on jo puhuttu toisesta henkilöstä, hän voi kuitenkin viitata myös tähän.

3.2Omistusliite ja oma: kenen kirjasta puhutaan?

Myös omistusliite auttaa seuraamaan henkilöviittauksia. Seuraavissa lauseissa pelkkä kolmannen persoonan omistusliite -nsa yhdistää kirjan lauseen subjektiin. Ilmaus hänen kirjansa taas osoittaa tässä jonkun toisen omistukseen. Kirjoitetussa yleiskielessä persoonapronominin genetiivin hänen kanssa käytetään omistusliitettä.

Sana oma korostaa omistussuhdetta, mutta ei yksin poista epäselvää henkilöviittausta: ilmauksessa hänen oma kirjansa on yhä tunnistettava, ketä hänen tarkoittaa. Omistusliitettäkään ei voi aina yhdistää lähimpään henkilöön tai koko virkkeen ensimmäiseen subjektiin. Tarkastele sitä lausetta, jossa omistettava asia mainitaan: Aino kertoi, että Saara oli unohtanut kirjansa tarkoittaa tavallisesti Saaran kirjaa. Jos omistaja voisi jäädä epäselväksi, nimeä hänet.

4.Viittaus asiaan vai koko tilanteeseen?

Pronomini voi viitata yksittäisen esineen tai asian lisäksi koko edellä kuvattuun tapahtumaan. Tämä on tavallista, mutta viittauksen laajuus voi jäädä epäselväksi.

Jos edellä on useita tapahtumia, pelkkä tämä tai se ei välttämättä riitä.

Yhdistelmä tämä + substantiivi auttaa nimeämään yhteyden: tämä päätös, tämä ongelma, tämä muutos. Valitse substantiivi, joka kuvaa aiempaa sisältöä täsmällisesti. Esimerkiksi ehdotusta ei pidä kutsua päätökseksi, jos siitä ei ole vielä päätetty.

4.1Joka vai mikä: mihin relatiivilause liittyy?

Kun relatiivilause määrittää edellä mainittua substantiivia, käytetään tavallisesti pronominia joka. Kun viittauskohteena on koko edellisen lauseen sisältö, käytetään pronominia mikä. Tämä ero auttaa erottamaan asian ja tapahtuman toisistaan.

Relatiivilauseen sijoitus ohjaa tulkintaa. Virkkeessä Aino tapasi Saaran sisaren, joka asuu Turussa Turussa asuvaksi ymmärretään tavallisesti sisar: joka määrittää ilmausta Saaran sisaren. Virke ei luontevasti kerro Saaran asuinpaikasta. Jos tarkoitat Saaraa, kirjoita esimerkiksi Saara asuu Turussa. Aino tapasi hänen sisarensa.

Jos edellä on rinnastettuja henkilöitä tai asioita, relatiivilauseen kohde voi silti jäädä epäselväksi:

5.Säilytä yhteys kappaleesta toiseen

Pronominiviittaukselle ei ole kiinteää enimmäisetäisyyttä. Mitä kauempana viittauskohde on ja mitä enemmän muita mahdollisia kohteita välissä mainitaan, sitä vaikeampi yhteyttä voi olla seurata.

Kun palaat aiempaan aiheeseen sivuasian jälkeen, käytä tarvittaessa nimeä tai kuvaavaa substantiivilauseketta.

Ensimmäisen kappaleen se viittaa varausjärjestelmään. Toisen kappaleen niitä viittaa aukioloaikojen muutoksiin. Viimeisessä kappaleessa varausjärjestelmän kokeilu nimetään uudelleen, koska välissä on käsitelty toista aihetta.

5.1Täsmälliset viittausilmaukset asiatekstissä

Kun vertaat kahta juuri mainittua vaihtoehtoa, edellinen viittaa ensin mainittuun ja jälkimmäinen toisena mainittuun. Mainintajärjestyksen on oltava selvä; jos välissä on paljon tekstiä tai vaihtoehtoja on enemmän kuin kaksi, nimen toistaminen on yleensä helpompaa lukijalle.

Ilmaukset kyseinen, edellä mainittu ja mainittu sopivat muodolliseen asiatekstiin, kun ne liittävät asian aiempaan mainintaan. Ne eivät kuitenkaan yksin kerro, mikä useista mahdollisista kohteista on tarkoitettu.

Ilmaus	Esimerkki ja käyttötapa
kyseinen	Hakemuksesta puuttui liite. Kyseinen liite toimitettiin seuraavana päivänä. Ilmaus osoittaa, että puhutaan juuri tästä liitteestä.
edellä mainittu	Edellä mainittu varausjärjestelmä otetaan käyttöön syksyllä. Ilmaus ohjaa lukijaa tekstissä aiemmin nimettyyn järjestelmään.
mainittu	Raportissa kuvataan varausjärjestelmän kokeilu. Mainittu kokeilu kesti kolme kuukautta. Ilmaus liittää kokeilun aiempaan mainintaan.

Nämä ilmaukset voivat olla hyödyllisiä esimerkiksi raporteissa ja hallinnollisissa teksteissä. Tavallisessa tiedotteessa ne voivat kuulostaa kankeilta, etenkin jos niitä toistetaan tai kohde on jo aivan selvä. Liite-esimerkissä riittää usein Liite toimitettiin seuraavana päivänä, ja kokeilusta voi jatkaa sanoin Kokeilu kesti kolme kuukautta. Jos tekstissä on useita järjestelmiä, täsmennä esimerkiksi edellä mainittu kirjaston varausjärjestelmä tai käytä järjestelmän nimeä.

6.Tarkista viittaukset ennen viimeistelyä

Lue teksti lukijan näkökulmasta ja tarkista jokainen tärkeä pronominiviittaus:

1. Etsi pronominin viittauskohde. Onko se ilmaistu riittävän selvästi?
2. Tarkista, sopiiko myös jokin toinen henkilö tai asia kohteeksi.
3. Varmista luku ja pronominin oman lauseen vaatima sijamuoto.
4. Päätä, tarkoitatko yksittäistä asiaa vai koko tapahtumaa.
5. Toista nimi tai täsmennä ilmausta, jos viittaus muuten jää epäselväksi.

Selvä yhteys → pronomini. Kilpailevat viittauskohteet → nimi tai tarkentava ilmaus. Paluu aiempaan aiheeseen → tarvittaessa aiheen nimeäminen uudelleen.