Vapaa epäsuora esitys ja kertojan äänen vaihtuminen.

Vapaassa epäsuorassa esityksessä kertojan ja henkilöhahmon äänet limittyvät: kertoja kertoo, mutta sanavalinnat, arviot tai ajan ja paikan hahmotus voivat kuulua henkilölle. Keskeistä on tunnistaa näkökulman vaihdokset ja tulkita, milloin ilmaus välittää henkilön kokemusta, kertojan arviota tai molempia yhtä aikaa.

1.Kuka kertoo, kuka kokee?

Vapaa epäsuora esitys välittää henkilön puhetta tai ajatuksia ilman niitä alistavaa johtolausetta, kuten hän ajatteli, että. Henkilöön voidaan silti viitata kertovan jakson tavoin kolmannessa persoonassa. Samalla tekstiin tulee henkilön omaa sanastoa, tunnetta ja tilannesidonnaisia ilmauksia.

Ensimmäinen virke kuvaa ulkoista toimintaa. Seuraavat virkkeet voi lukea Leenan ajatuksiksi, vaikka tekstissä ei sanota Leena ajatteli. Taas rakentaa kokemusta toistuvasta vääryydestä, kysymys ilmaisee loukkaantumista ja kyllä vahvistaa päätöstä. Huomenna sijoittuu luontevasti Leenan kokemaan nykyhetkeen.

Kertoja ei siis välttämättä vaihdu toiseksi kertojaksi. Usein vaihtuu näkökulma ja äänen sävy: sama kertoja lähestyy henkilön tapaa kokea tilanne.

2.Kolme tapaa esittää sama ajatus

Seuraavissa esimerkeissä Leena lukee päätöksen ja kokee tulleensa sivuutetuksi.

Esitystapa	Esimerkki	Suhde henkilön ääneen
Suora esitys	Leena ajatteli: ”Miksi minut taas sivuutettiin?”	Ajatus esitetään henkilön omana ilmauksena.
Epäsuora esitys	Leena ihmetteli, miksi hänet oli taas sivuutettu.	Johtolause nimeää ajattelijan ja luonnehtii ajatusta.
Vapaa epäsuora esitys	Leena luki päätöksen. Miksi hänet taas oli sivuutettu?	Ajatus liittyy kerrontaan ilman alistavaa johtolausetta; kysyvä sävy säilyy.

Taulukon aikamuodot sopivat menneeseen kerrontaan, jossa sivuuttaminen on tapahtunut ennen päätöksen lukemista. Ne eivät muodosta mekaanista muunnossääntöä.

3.Henkilön äänen kielelliset merkit

Vapaalla epäsuoralla esityksellä ei ole yhtä pakollista tunnusta. Tulkintaa tukee yleensä usean piirteen yhdistelmä:

• Kysymykset ja huudahdukset tuovat tekstiin henkilön välittömän reaktion: Miksi juuri hänen piti aina joustaa?
• Arvottavat sanat voivat heijastaa henkilön asennetta: Se omahyväinen johtaja oli taas saanut tahtonsa läpi.
• Partikkelit ja liitepartikkelit ilmaisevat odotuksia, perusteluja tai vastustusta: Hänhän oli varoittanut tästä. Nyt kyllä riitti.
• Henkilölle ominainen sanasto ja rytmi erottuvat ympäröivän kerronnan tyylistä: Hieno homma. Sinne menivät nekin rahat.
• Deiktiset ilmaukset, kuten nyt, täällä ja huomenna, voivat kiinnittyä henkilön kokemaan tilanteeseen.

Täällä saa tulkintansa Ollin sijainnista. Konditionaali pitäisi esittää tulevan oleskelun odotuksena tai velvoitteena, johon Olli suhtautuu vastahakoisesti. Muka kyseenalaistaa nimityksen laatumajoitus; tässä yhteydessä epäily tulkitaan luontevasti Ollin asenteeksi.

Yksinään esimerkiksi muka ei kuitenkaan todista vapaasta epäsuorasta esityksestä: myös kertoja voi käyttää sitä omassa arviossaan.

4.Aika ja paikka voivat seurata kokijaa

Kerronnan aikamuoto ja ajanilmauksen näkökulma eivät aina osoita samaan suuntaan. Menneessä kerronnassa nyt voi tarkoittaa henkilön silloista nykyhetkeä, ei kertomishetkeä.

Ensimmäisessä katkelmassa huomenna tarkoittaa tiistaita Ainon maanantai-illasta katsottuna. Nyt ei saanut enää epäröidä voidaan tulkita hänen itselleen antamakseen kehotukseksi. Toisen katkelman seuraavana päivänä suhteuttaa lähdön neutraalimmin jo mainittuun ajankohtaan.

Ero on näkökulmallinen, ei ehdoton esitystapojen raja. Myös seuraavana päivänä voi esiintyä vapaassa epäsuorassa esityksessä, jos muut piirteet tuovat henkilön äänen esiin. Vastaavasti nyt voi kuulua kertojan omaan kerrontaan.

5.Äänen liukuminen ja tulkinnan rajat

Siirtymä kertojan kuvauksesta henkilön kokemukseen voi tapahtua kesken kappaleen ilman lainausmerkkejä tai muuta näkyvää rajaa. Kappalejako voi tukea siirtymää, mutta se ei ole sen pakollinen merkki.

Alussa ja lopussa kuvataan havaittavaa toimintaa. Keskellä ilmaistaan luontevimmin Jarin itsevarmuutta. Viimeisen virkkeen arkisuus voi synnyttää ironisen etäisyyden: Jarin kokemus omasta erityisyydestään kohtaa tavallisen käsittelyrutiinin. Ironia ei silti kuulu rakenteeseen automaattisesti; sama esitystapa voi välittää myös myötätuntoa ja läheisyyttä.

Kaikki henkilön sisäistä tilaa kuvaavat lauseet eivät ole vapaata epäsuoraa esitystä. Jari oli luottavainen nimeää tunnetilan kertojan sanoin. Eihän näin pätevää hakijaa voinut hylätä antaa tilaa henkilön omalle perustelulle ja ilmaisutavalle.

Myöskään pelkkä lainausmerkkien puuttuminen ei ratkaise luokitusta. Irrallinen ajatus Miksi minä aina epäonnistun? voi olla vapaata suoraa esitystä: henkilön oma ensimmäinen persoona säilyy. Vapaassa epäsuorassa esityksessä vastaava ajatus voisi kolmannen persoonan kerronnassa olla Miksi hän aina epäonnistui?

6.Lukijan ja kirjoittajan tarkistuslista

1. Paikanna kokija. Kenen havaintoihin ja tilanteeseen jakso kiinnittyy?
2. Etsi äänen merkit. Mitkä kysymykset, arviot, partikkelit tai sanavalinnat tuovat henkilön lähelle?
3. Tarkista viittaushetki. Mistä hetkestä nyt tai huomenna saa merkityksensä?
4. Arvioi kertojan etäisyys. Syntyykö läheisyyttä, ironiaa vai tarkoituksellista epävarmuutta?
5. Säätele siirtymän selvyyttä. Kirjoittaessasi ankkuroi jakso tarvittaessa henkilön havaintoon tai toimintaan. Johtolause hän ajatteli, että selventää lähdettä, mutta muuttaa rakenteen tavalliseksi epäsuoraksi esitykseksi.

Vapaa epäsuora esitys on äänten limittymistä, ei yksittäinen taivutuskaava. Tulkinta perustuu siihen, miten kertova rakenne ja henkilön kokemus kohtaavat samassa tekstijaksossa.