Flumi logoflumi.
Start free
B2 · Upper Intermediate

Aikamuodot referoinnissa ja tulevaisuuden näkökulma

Opi valitsemaan aikamuoto referoinnissa, erottamaan puhujan ja kertojan ajan näkökulmat sekä ilmaisemaan tulevaa nykyhetkestä ja menneestä katsottuna.

By the flumi team About 9 min read
Practice exercises

Kenen näkökulmasta aikaa katsotaan?

Kun kerrot, mitä joku sanoi, aikamuoto auttaa sijoittamaan tapahtuman aikaan. Ratkaisevaa on, katsotaanko tilannetta alkuperäisen puhujan vai nykyisen kertojan näkökulmasta. Tulevakin tapahtuma voi olla tuleva joko nyt tai jostakin menneestä hetkestä katsottuna.

Tässä keskeiset taidot ovat:

  • valita aikamuoto ilman automaattista siirtoa menneeseen;
  • erottaa sanomishetki, tapahtumahetki ja nykyinen kerrontahetki;
  • ilmaista selvästi, mistä hetkestä tulevaisuutta tarkastellaan.

Referointi ei vaadi aikamuodon vaihtamista

Suorassa esityksessä toistetaan puhujan sanat. Epäsuorassa esityksessä sisältö liitetään esimerkiksi että-lauseeseen. Persoonamuoto ja ajanilmaukset voivat muuttua, mutta suomessa menneessä aikamuodossa oleva johtoverbi, kuten sanoi, ei pakota vaihtamaan kaikkia referoidun lauseen aikamuotoja menneiksi.

Suora esitys Epäsuora esitys Aikasuhde
Aino sanoi: ”Olen väsynyt.” Aino sanoi, että hän on väsynyt. Väsymys liittyy alkuperäiseen puhetilanteeseen; se voi jatkua edelleen.
Aino sanoi: ”Olen lähettänyt hakemuksen.” Aino sanoi, että hän on lähettänyt hakemuksen. Lähettäminen edeltää alkuperäistä sanomishetkeä; perfekti voidaan säilyttää.
Aino sanoi: ”Lähetin hakemuksen maanantaina.” Aino sanoi, että hän lähetti hakemuksen maanantaina. Lähettäminen sijoitetaan tiettyyn menneeseen ajankohtaan.

Lause Aino sanoi, että hän on väsynyt ei yksin todista, että Aino on yhä väsynyt. Preesens voi säilyttää alkuperäisen puhujan näkökulman. Asiayhteys ratkaisee, ulottuuko tilanne myös nykyhetkeen.

Referoidut kysymykset ja käskyt

Kysymys voidaan referoida epäsuorana kysymyslauseena. Kyllä–ei-kysymyksessä säilyy kysymysliite -ko/-kö. Käsky voidaan puolestaan ilmaista esimerkiksi rakenteella käski + genetiivi + infinitiivi.

Suora esitys Epäsuora esitys Muodon merkitys
Aino kysyi minulta maanantaina: ”Palaatko tiistaina?” Aino kysyi minulta maanantaina, palaanko tiistaina / palaisinko tiistaina. Preesens voi säilyä; konditionaali voi esittää paluun kysymishetkestä katsottuna tulevana.
Aino sanoi minulle: ”Tule tiistaina!” Aino käski minun tulla tiistaina. Infinitiivillä ei ole omaa aikamuotoa; tiistai täsmentää käsketyn toiminnan ajankohdan.

Myös Aino sanoi, että minun pitäisi tulla tiistaina voi välittää kehotuksen tai velvoitteen. Konditionaali pitäisi ilmaisee tässä kehotuksen tai velvoitteen sävyä, eikä johdu automaattisesti menneestä johtoverbistä.

Menneen hetken näkökulma

Kertoja voi myös tarkastella koko tilannetta menneisyydestä käsin. Silloin imperfekti voi kuvata sanomishetkellä vallinnutta tilannetta ja pluskvamperfekti sitä aikaisempaa tapahtumaa.

Alkuperäinen puhe maanantaina:

Aino sanoi: ”Olen väsynyt. Olen nukkunut huonosti.”

Kertomus myöhemmin:

Aino sanoi maanantaina, että hän oli väsynyt, koska oli nukkunut huonosti.

Väsymys vallitsi maanantain sanomishetkellä. Huonosti nukkuminen tapahtui sitä ennen.

Aikamuodon vaihto ei siis ole pelkkä mekaaninen sääntö, vaan tapa rakentaa kertomuksen ajallinen näkökulma.

Imperfekti voi olla monitulkintainen: lauseessa Aino sanoi, että hän oli väsynyt väsymys voi liittyä sanomishetkeen tai sitä aikaisempaan aikaan. Tarvittaessa lisää ajanilmaus:

  • Aino sanoi maanantaina, että hän oli juuri silloin väsynyt.
  • Aino sanoi maanantaina, että hän oli edellisenä päivänä väsynyt.

Jälkimmäisessä esimerkissä ajanilmaus osoittaa väsymyksen sanomishetkeä aiemmaksi. Aikamuodolla tämän eron ilmaisee selvimmin pluskvamperfekti: Aino sanoi maanantaina, että hän oli ollut edellisenä päivänä väsynyt.

Referoinnin lauseenvastikkeet

Referoivan että-lauseen voi usein korvata lauseenvastikkeella. Muoto -van/-vän ilmaisee sanomisen kanssa samanaikaista tai sitä myöhempää tilannetta. Muoto -neen ilmaisee sanomista aiempaa tilannetta. Valitse muoto aikasuhteen perusteella, älä pelkästään että-lauseen aikamuodon nimen mukaan.

Että-lause Lauseenvastike Aikasuhde
Aino sanoi, että hän on väsynyt. / Aino sanoi, että hän oli juuri silloin väsynyt. Aino sanoi olevansa väsynyt. Väsymys on samanaikaista sanomisen kanssa.
Liisa sanoi, että hän palaa tiistaina. / Liisa sanoi, että hän palaisi tiistaina. Liisa sanoi palaavansa tiistaina. Kun Liisa puhuu maanantaina, paluu on sanomisen jälkeen.
Aino sanoi, että hän on ollut väsynyt. / Aino sanoi, että hän oli ollut väsynyt. Aino sanoi olleensa väsynyt. Väsymys edeltää sanomista.

Kun tekijä on sama kuin päälauseessa, yleiskielessä käytetään omistusliitettä: Liisa sanoi palaavansa tiistaina. Muodoissa palaavansa ja olleensa omistusliite on -nsa. Muotojen palaavan ja olleen loppu-n jää pois ennen liitettä: palaava- + -nsa → palaavansa, ollee- + -nsa → olleensa.

Kun tekijä on toinen, se ilmaistaan genetiivillä: Liisa sanoi Ollin palaavan tiistaina. Tässä Liisa puhuu ja Olli palaa. Kun lauseenvastikkeen tekijä on eri kuin päälauseen tekijä ja ilmaistaan genetiivillä, partisiippiin ei lisätä omistusliitettä: Ollin palaavan, opettajan palaavan, hänen palaavan. Esimerkiksi Olli oli matkalla. Liisa sanoi hänen palaavan tiistaina. Tässä hänen viittaa Olliin. Aiempi tapahtuma ilmaistaan vastaavasti: Liisa sanoi Ollin palanneen tiistaina.

Lauseenvastike ei säilytä kaikkia että-lauseen merkityksiä. Esimerkiksi ehdollinen Liisa sanoi, että hän palaisi, jos saisi lipun kannattaa säilyttää että-lauseena: palaavansa ei itsessään ilmaise konditionaalin ehtoa.

Quick check

Try one question now.

1
Sari kertoi omasta suunnitelmastaan: hän aikoi kotikaupunkiinsa kesäloman alussa.

Check your answer when you are ready. No sign-in needed.

Tuleva nykyhetkestä ja menneestä katsottuna

Suomessa ei ole erillistä futuuriaikamuotoa. Preesens ja ajanilmaus riittävät usein myös silloin, kun referoidaan tulevaa koskevaa puhetta.

Menneestä katsottuna tuleva tapahtuma sijoittuu sanomishetken jälkeen. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla enää tulevaisuudessa silloin, kun kerromme asiasta.

Näkökulma Esimerkki Mitä ilmaus kertoo?
Tuleva tapahtuma alkuperäisessä puheessa Maanantaina Liisa sanoi: ”Palaan tiistaina.” Paluu on maanantain jälkeen.
Preesens säilyy referaatissa Liisa sanoi maanantaina, että hän palaa tiistaina. Tuleva aika ymmärretään alkuperäisestä puhetilanteesta.
Tuleva menneen hetken näkökulmasta Liisa sanoi maanantaina, että hän palaisi tiistaina. Paluu esitetään maanantaina vielä tulevana tapahtumana.
Menneisyydessä ollut aikomus Liisa sanoi maanantaina, että hän aikoi palata tiistaina. Ilmaus kertoo nimenomaan aikomuksesta.

Konditionaalin preesens palaisi voi referoinnissa ilmaista menneestä hetkestä katsottua tulevaa. Se ei tällöin välttämättä sisällä ehtoa. Konditionaali ei kuitenkaan ole pakollinen: myös palaa on mahdollinen.

Keskiviikkona kerrottuna: Liisa sanoi eilen, että hän palaa ensi viikolla.

Paluu on tulevaisuudessa sekä tiistain sanomishetkestä että keskiviikon kerrontahetkestä katsottuna. Myös Liisa sanoi eilen, että hän palaisi ensi viikolla on mahdollinen: konditionaali esittää paluun eilisestä sanomishetkestä katsottuna tulevana. Muoto palaisi ei siis tarkoita, että paluupäivä olisi jo mennyt.

Kun referoit arviota työn valmistumisesta tulevaan määräaikaan mennessä, luontevia vaihtoehtoja ovat saavansa työn valmiiksi ja työ olisi valmis.

Maanantaina hän arvioi työn valmistumisaikaa. Hän sanoi saavansa työn valmiiksi perjantaihin mennessä.

Myös Hän sanoi, että työ olisi valmis perjantaihin mennessä ilmaisee maanantaista katsottua tulevaa valmiutta. Kumpikaan ilmaus ei vahvista työn todella valmistuneen.

Konditionaalin perfekti muodostetaan verbin olla konditionaalista ja pääverbin partisiipista: olisi saanut. Lause Hän sanoi, että hän olisi saanut työn valmiiksi perjantaihin mennessä tulkitaan helposti ehdolliseksi tai toteutumattomaan mahdollisuuteen viittaavaksi. Ehto voidaan ilmaista suoraan: Hän sanoi, että hän olisi saanut työn valmiiksi perjantaihin mennessä, jos olisi saanut apua. Siksi konditionaalin perfekti ei ole tässä selkeä valinta pelkän tulevan valmistumisen ilmaisemiseen.

Aikoi palata ei ole pelkkä aikamuotovaihtoehto muodolle palaa. Verbi aikoa lisää aikomuksen merkityksen. Älä lisää sitä, jos alkuperäinen puhuja vain ennustaa tapahtuman: Sääennusteessa sanottiin, että huomenna sataa.

Referointi ei myöskään vahvista tapahtuman toteutumista:

Liisa sanoi maanantaina, että hän palaisi tiistaina. Hän kuitenkin sairastui ja palasi vasta torstaina.

Ensimmäinen lause kertoo Liisan ilmoituksesta. Toinen kertoo, mitä todella tapahtui.

Konditionaali voi toisessa yhteydessä ilmaista ehtoa: Liisa sanoi, että hän palaisi tiistaina, jos saisi lipun. Siksi tulevaisuustulkinta pitää aina tarkistaa asiayhteydestä.

Muita tapoja ilmaista menneestä katsottua tulevaa

Piti + infinitiivi voi ilmaista aiempaa suunnitelmaa tai velvollisuutta: Hänen piti lähteä tiistaina. Lause ei yksin kerro, toteutuiko lähtö. Suunnitelman muuttuminen voidaan sanoa suoraan: Hänen piti lähteä tiistaina, mutta matka peruuntui.

Rakenteet olla tulossa ja olla lähdössä voivat ilmaista suunniteltua tai lähestyvää tapahtumaa: Liisa sanoi maanantaina, että hän oli tulossa meille tiistaina. / Olli kertoi, että hän oli lähdössä seuraavana aamuna. Menneessä tilanteessa tulo tai lähtö oli vielä edessä. Asiayhteydestä riippuen oli tulossa voi myös tarkoittaa, että henkilö oli jo matkalla, ja oli lähdössä, että hän valmistautui juuri lähtemään.

Rekisteri: tulla + -maan/-mään. Rakenne korostaa tulevaa tapahtumaa ja voi kuulostaa painokkaalta tai muodolliselta: Hän arvioi, että muutos tulisi vaikuttamaan kaikkien arkeen. Tavallisessa referoinnissa riittää usein Hän arvioi, että muutos vaikuttaisi kaikkien arkeen. Rakennetta ei tarvita jokaiseen tulevaa koskevaan lauseeseen. Erota siitä konkreettinen liike: Hän tuli hakemaan laukkunsa kertoo saapumisesta jotakin tarkoitusta varten.

Ajanilmaukset pitävät aikajanan selvänä

Sanat tänään, huomenna ja eilen tarvitsevat ajallisen kiintopisteen. Referoinnissa se voi olla alkuperäinen puhetilanne tai nykyinen kerrontahetki. Jos näkökulma jää epäselväksi, käytä esimerkiksi ilmauksia seuraavana päivänä, edellisenä päivänä tai tarkkaa päivämäärää.

Maanantaina: Olli sanoi: ”Lähden huomenna.”

Keskiviikkona kerrottuna: Olli sanoi maanantaina, että hän lähtisi seuraavana päivänä eli tiistaina.

Muoto lähtisi ilmaisee maanantaista katsottua tulevaa, vaikka tiistai on keskiviikkona jo menneisyydessä.

Jos kerrot keskiviikkona vain Olli sanoi, että hän lähtee huomenna, kuulija voi ymmärtää lähtöpäiväksi torstain. Tarkka ajanilmaus estää tämän tulkinnan.

Älä vaihda sanaa huomenna automaattisesti. Jos referoit puhetta vielä samana päivänä, se voi edelleen olla selvä: Olli sanoi tänä aamuna, että hän lähtee huomenna.

Tarkista nämä ennen aikamuodon valintaa

  1. Milloin asia sanottiin? Erota alkuperäinen sanomishetki nykyisestä kerrontahetkestä.
  2. Milloin tapahtuma on suhteessa sanomiseen? Samanaikainen tilanne, aiempi tapahtuma vai myöhempi tapahtuma?
  3. Minkä näkökulman säilytät? Alkuperäiset aikamuodot voivat säilyä, mutta voit myös rakentaa menneen ajan näkökulman.
  4. Ovatko ajanilmaukset selviä? Lisää tarvittaessa viikonpäivä tai päivämäärä.
  5. Muuttuuko merkitys? Konditionaali voi ilmaista menneestä katsottua tulevaa, mutta aikoa ilmaisee aina myös aikomusta.

Muista: mennyt johtoverbi ei määrää referaatin aikamuotoa yksin. Valitse muoto ja ajanilmaus yhdessä niin, että lukija ymmärtää tapahtumien järjestyksen.

You reached the end

You reached the end

Now make it stick.

Save your progress, or start the exercises. Practice with detailed feedback after you submit, or save your progress and come back.

Practice exercises

Was this lesson helpful?

Last updated October 12, 2026