Lauseen loppukenttä, jälkilisäykset ja lohkeamat.

Lauseen lopussa oleva ilmaus voi kuulua kiinteästi lauseeseen tai täydentää jo valmiilta kuulostavaa lausetta. Eron tunnistaminen auttaa tulkitsemaan painotuksia, viittaussuhteita ja puhujan tekemiä täsmennyksiä. Lohkeamassa sama tarkoite esiintyy sekä lauseen ulkopuolisessa ilmauksessa että lauseensisäisen pronominin edustamana.

1.Loppukenttä vai erillinen lisäys?

Lauseen loppukenttä alkaa tässä käytetyssä kenttäjaossa finiittiverbin eli persoonamuotoisen verbin jälkeen; etukenttä sijaitsee sen edellä. Loppukenttään sijoittuu esimerkiksi objekteja ja adverbiaaleja. Suomen suhteellisen vapaa sanajärjestys mahdollistaa lauseenjäsenten sijoittamisen eri kenttiin sen mukaan, miten tieto jäsennetään. Etukentässä on usein teema eli se, mistä puhutaan, ja loppukentässä reema eli se, mitä teemasta kerrotaan. Esimerkiksi lauseessa Toimikunta hyväksyi ehdotuksen teemana voi olla toimikunta, mutta lauseessa Ehdotuksen hyväksyi toimikunta lähtökohdaksi nostetaan ehdotus. Teema ja reema eivät silti määräydy yksin sijainnin perusteella, vaan myös asiayhteys ja painotus vaikuttavat tulkintaan. Jälkilisäys puolestaan täydentää jaksoa, joka on jo esitetty kokonaisena. Se voi täsmentää, selittää tai korjata aiempaa ilmausta.

Rakenne	Esimerkki	Tulkinnan ydin
Lauseeseen kuuluva loppuosa	Lähetin hakemuksen eilen illalla.	Ajanilmaus kuuluu samaan lausekokonaisuuteen.
Täydentävä jälkilisäys	Lähetin hakemuksen — tosin vasta eilen illalla.	Puhuja lisää jälkikäteen varauksen.
Oikealle lohkeava rakenne	Lähetin sen eilen, sen hakemuksen.	Lopun ilmaus nimeää lauseessa pronominilla ilmaistun tarkoitteen.

Pelkkä sijainti lopussa ei siis tee ilmauksesta jälkilisäystä. Myöskään poistettavuus ei ratkaise asiaa: monet lauseeseen kuuluvat määritteet voi jättää pois.

2.Loppukenttä osana lauseen rakennetta

Loppukentän ilmauksilla on tavalliset lauseenjäsenen tehtävät. Verbin täydennykset noudattavat sen rektiota, ja objektin sijaan vaikuttavat normaalit objektisäännöt. Loppuasema ei itsessään muuta näitä suhteita.

Lauseen loppu on usein uuden tai painavan tiedon paikka, mutta viimeinen ilmaus ei automaattisesti ole lauseen tärkein tieto. Asiayhteys ja puheessa myös painotus ratkaisevat tulkintaa. Pitkä täydennys sijoittuu usein luontevasti lyhyempien ilmausten jälkeen:

Toimikunta keskusteli eilen pitkään ehdotuksesta, jonka henkilöstö oli laatinut viime keväänä.

Lopun relatiivilause kuuluu tässä substantiivilausekkeeseen. Se ei ole jälkilisäys vain siksi, että se on pitkä ja erotetaan pilkulla.

3.Jälkilisäys täsmentää tai korjaa

Jälkilisäys tuo tietoa, jota puhuja ei sisällyttänyt alkuperäiseen kokonaisuuteen. Puheessa sitä voi edeltää tauko tai sävelkulun muutos. Kirjoituksessa erillisyyttä voidaan osoittaa esimerkiksi ajatusviivalla. Yksittäinen välimerkki ei kuitenkaan määritä rakennetta.

Jälkilisäyksellä voi olla erilaisia tehtäviä:

• Täsmennys: Tapasimme keskustassa — tarkemmin sanottuna rautatieasemalla.
• Varaus: Tulen mukaan — jos vain pääsen töistä ajoissa.
• Korjaus: Kokous on torstaina — siis perjantaina.

Vertaa:

4.Lohkeama yhdistää ilmauksen ja pronominin

Lohkeavassa rakenteessa lauseen ulkopuolelle sijoittuva ilmaus ja lauseensisäinen pronomini viittaavat samaan tarkoitteeseen. Rakennetta esiintyy etenkin puheessa ja puhetta jäljittelevässä tekstissä.

Suunta	Esimerkki	Tavallinen tehtävä
Vasemmalle lohkeava rakenne	Se uusi kirja, minä luin sen jo.	Alun ilmaus nostaa tarkoitteen puheenaiheeksi.
Oikealle lohkeava rakenne	Minä luin sen jo, sen uuden kirjan.	Lopun ilmaus nimeää tai täsmentää pronominin tarkoitteen.

Vasemmalle lohkeava ilmaus voi olla nominatiivissa, vaikka pronomini olisi lauseessa toisessa sijassa:

Se uusi naapuri, en ole vielä puhunut hänelle.

Pronominin hänelle sija määräytyy lauseen sisällä: puhua jollekulle. Alun nominatiivimuotoinen ilmaus esittelee puheenaiheen eikä ole puhua-verbin täydennys.

Oikealle lohkeavassa rakenteessa lopun ilmaus on usein samassa sijassa kuin sitä vastaava pronomini:

Olen puhunut hänelle, sille uudelle naapurille.

Sijan yhtäläisyys tekee yhteyden näkyväksi. Puheessa esiintyy kuitenkin myös irrallisempia, nominatiivimuotoisia nimeäviä lisäyksiä, joten sijan yhtäläisyys ei yksin määritä kaikkia lohkeamia.

5.Tulkinta, välimerkit ja rekisteri

Oikealle lohkeava rakenne voidaan nähdä jälkilisäyksen erityistapauksena. Kaikki jälkilisäykset eivät kuitenkaan ole lohkeamia: esimerkiksi korjaus siis perjantaina ei tarvitse lauseeseen pronominia, jonka tarkoitteen se nimeäisi.

Myös oikealle lohkeavan ilmauksen tehtävä vaihtelee. Se voi auttaa kuulijaa tunnistamaan tarkoitteen, mutta se voi myös luonnehtia jo tunnistettua tarkoitetta:

Se on taas myöhässä, se vanha bussi.

Kuulija voi jo tietää, mistä bussista puhutaan. Lopun ilmaus voi tällöin tuoda esiin puhujan suhtautumista eikä vain korjata epäselvää viittausta.

Kirjoitetussa puheessa pilkku voi osoittaa lohkeavan ilmauksen rajaa. Selittävässä tai korjaavassa jälkilisäyksessä ajatusviiva korostaa katkosta. Pilkkua ei silti lisätä jokaisen puhetauon kohdalle, eikä pilkku yksin todista ilmauksen olevan irrallinen.

Asiatekstissä suora lauserakenne on usein selkein:

• Keskusteleva ilmaus: Lähetin sen eilen, sen hakemuksen.
• Neutraali asiatyyli: Lähetin hakemuksen eilen.

Jälkilisäykset eivät silti rajoitu puheeseen. Harkittu jälkilisäys voi myös asiatekstissä tuoda esiin olennaisen rajauksen: Tulokset olivat yhteneviä — yhtä mittausta lukuun ottamatta.

6.Tunnistamisen muistilista

1. Tarkista lausesuhde. Onko lopun ilmaus kiinteä objekti, täydennys tai määrite? Silloin se kuuluu lauseen rakenteeseen.
2. Tarkista esitystapa. Täydentääkö ilmaus jo kokonaisena esitettyä viestiä? Silloin sitä voi tulkita jälkilisäykseksi.
3. Etsi pronomini ja sen tarkoite. Jos erillinen ilmaus nimeää lauseensisäisen pronominin tarkoitteen, kyse voi olla lohkeamasta.
4. Huomioi asiayhteys ja rekisteri. Puheessa tauotus ja sävelkulku auttavat; kirjoituksessa tarvitaan myös rakenteen ja merkityksen tarkastelua.

Keskeinen ero on lauseeseen kuuluva loppuosa – täydentävä lisäys – pronominiin kytkeytyvä lohkeava ilmaus. Pelkkä sanajärjestys tai välimerkki ei aina riitä tulkinnan ratkaisemiseen.