Liitepartikkelit -han ja -pa vuorovaikutuksessa.

1.Pieni liite muuttaa sävyä

Liitepartikkelit -han/-hän ja -pa/-pä kertovat, miten puhuja suhtautuu asiaan ja keskustelukumppaniin. Niillä voi esimerkiksi muistuttaa, ilmaista oivalluksen, korostaa vastaväitettä tai sävyttää kehotusta. Merkitys riippuu myös tilanteesta ja äänenpainosta.

Vertaa samoja sanoja eri tilanteissa:

Tavoitteena on tunnistaa tavallisimmat sävyt ja valita tilanteeseen sopiva liite. Liitteillä ei ole vain yhtä pysyvää merkitystä.

2.Muoto ja paikka

Liite kirjoitetaan kiinni sanaan, ilman yhdysmerkkiä. Muoto valitaan vokaalisoinnun mukaan: sanan a, o tai u ohjaa tavallisesti muotoon -han, -pa; etuvokaalisessa sanassa käytetään muotoa -hän, -pä. Jos sanassa on vain e- ja i-vokaaleja, käytetään myös etuvokaalista muotoa.

Sana	-han/-hän	-pa/-pä
on	onhan	onpa
tulee	tuleehan	tuleepa
tämä	tämähän	tämäpä
se	sehän	sepä
minä	minähän	minäpä

Liite voi liittyä esimerkiksi verbiin, pronominiin tai paikanilmaukseen. Se on usein lauseen ensimmäisessä sanassa. Sanan valinta auttaa suuntaamaan huomiota:

• Sinähän lupasit auttaa. – Huomio kohdistuu siihen, kuka lupasi.
• Lupasithan sinä auttaa. – Puhuja palauttaa lupauksen mieleen.
• Täällähän avaimet ovat! – Puhuja huomaa avainten sijainnin.

Kun liite liittyy verbiin, verbi tulee tavallisesti lauseen alkuun ennen subjektia: Sinä lupasit auttaa → Lupasithan sinä auttaa. Tässä muistutuksessa tavallisempaa on jättää pronomini pois: Lupasithan auttaa. Verbin persoonapääte kertoo jo, kenelle puhutaan. Pronomini sinä voidaan lisätä esimerkiksi silloin, kun puhuja haluaa korostaa juuri kuulijan antamaa lupausta; verbin jäljessä se voi tehdä muistutuksesta painokkaamman. Liite voi joskus olla muuallakin kuin ensimmäisessä sanassa, mutta tällainen sanajärjestys vaatii sopivan asiayhteyden ja painotuksen. Liitettä ei siis voi sijoittaa vapaasti mihin tahansa sanaan muuttamatta lauseen luontevuutta tai sävyä.

3.-han: yhteinen tieto ja oivallus

Liitteellä -han/-hän puhuja voi esittää asian tuttuna tai sellaisena, joka kuulijan pitäisi ottaa huomioon. Asia ei silti välttämättä ole kuulijalle ennestään tuttu.

Perustelun voi esittää myös verbialkuisella -han/-hän-lauseella:

Hän ei tullut, olihan hän sairas. – Hän ei tullut, koska hän oli sairas.

Perustelevassa lauseessa olihan hän sairas verbi liitteineen on ensin ja subjekti hän tulee sen jälkeen. Puhuja esittää sairauden ymmärrettävänä syynä poissaoloon.

Muistutus voi olla ystävällinen, mutta se voi kuulostaa myös moitteelta:

Sinähän lupasit soittaa! – Puhuja muistuttaa lupauksesta ja saattaa samalla ilmaista pettymystä.

Liitteellä voi myös ilmaista myönnytyksen: puhuja hyväksyy yhden näkökohdan mutta tuo sen rinnalle toisen.

Onhan se kallis, mutta laadukas. – Puhuja myöntää hinnan korkeaksi mutta nostaa laadun sen vastapainoksi.

Vertaa muistutukseen Onhan täällä tilaa., jolla puhuja voi myös vastata epäilyyn. Onhan-alku ei siis yksin ratkaise tulkintaa: myönnyttävässä esimerkissä mutta-jatko osoittaa, miten puhuja punnitsee kahta näkökohtaa.

Liite sopii myös tilanteeseen, jossa puhuja tunnistaa jotakin tai huomaa uuden asian:

Sehän on vanha koulukaverini!

Tämähän toimii!

Näissä esimerkeissä asia selviää puhujalle juuri nyt. Siksi -han ei tarkoita aina, että asia tiedettiin jo aikaisemmin.

Kysymyssanaan liittyessään -han/-hän voi ilmaista pohdintaa:

Missähän avaimeni ovat? – Puhuja miettii avainten sijaintia. Hän voi pohtia ääneen tai toivoa toiselta apua.

4.-pa: reaktio, vastaväite ja aloite

Liite -pa/-pä korostaa usein puhujan reaktiota. Reaktio voi olla myönteinen tai kielteinen.

Tilanne	Esimerkki	Tavallinen tulkinta
Iloinen yllätys	Onpa kaunis maisema!	Puhuja ihailee maisemaa.
Harmillinen yllätys	Tulipa kallis lasku!	Laskun suuruus harmittaa tai yllättää.
Vastaväite	Osaanpa!	Puhuja torjuu väitteen, ettei hän osaa.
Oma aloite	Minäpä tarkistan aikataulun.	Puhuja tarjoutuu tarkistamaan asian tai ilmoittaa päätöksestään.

-han ja -pa voivat esiintyä samanlaisissa tilanteissa, mutta ne painottavat asiaa eri tavoin:

• Onhan täällä tilaa. – Puhuja muistuttaa tilasta tai vastaa epäilyyn.
• Onpa täällä tilaa! – Puhuja reagoi tilan runsauteen.

4.1Kysymyssanat ja retoriset kysymykset

Kysymyssanaan liittyvä -pa/-pä voi tehdä kysymyksestä retorisen: puhuja ei odota vastausta vaan ilmaisee oman suhtautumisensa asiaan.

• Kukapa sen tietäisi? – Puhuja ilmaisee, ettei asiaan ole helppoa tai varmaa vastausta.
• Mitäpä siitä. – Puhuja vähättelee asian merkitystä: asia ei haittaa tai siitä ei kannata huolehtia. Tämä vakiintunut ilmaus voidaan kirjoittaa pisteeseen päättyväksi toteamukseksi.

Näissä käytöissä vastausta ei odoteta, kun taas Missähän avaimeni ovat? voi olla aitoa pohdintaa, johon toinen voi tarjota vastauksen.

4.2Toivomukset: olisipa, kunpa ja jospa

Liite -pa/-pä voi ilmaista toivomusta yhdessä konditionaalin kanssa. Liite liittyy joko verbiin tai lauseen aloittavaan sanaan kun tai jos:

• Olisipa minulla aikaa! – Puhuja toivoo aikaa, jota hänellä ei nyt ole.
• Kunpa sää paranisi! – Puhuja toivoo muutosta säähän.
• Jospa saisin paikan! – Puhuja toivoo tulevansa valituksi esimerkiksi työhaastattelun jälkeen.

Jospa voi aloittaa myös varovaisen ehdotuksen: Jospa lähtisimme nyt? Tilanne ratkaisee, ilmaiseeko lause toiveen vai ehdotuksen.

5.Kehotukset ja kohteliaisuus

Molemmat liitteet voivat sävyttää käskymuotoista kehotusta. Ne voivat tehdä kehotuksesta tuttavallisen tai kannustavan, mutta eivät automaattisesti kohteliasta.

5.1-han pyynnöissä ja kielteisissä kehotuksissa

Liitteellä -han/-hän voi esittää kohteliaan pyynnön tai varmistaa, että toinen toimii odotetulla tavalla. Tällöin verbin ei tarvitse olla käskymuodossa:

• Tulethan huomenna? – Puhuja toivoo toisen tulevan ja pyytää vahvistusta. Muoto tulethan perustuu muotoon tulet, kun taas tulehan perustuu käskymuotoon tule.
• Ethän unohda avaimia! – Kieltoverbiin liittyvä -hän tekee lauseesta muistutuksen: puhuja toivoo, ettei toinen unohda avaimia.
• Älähän kiirehdi. – Liite liittyy kielteiseen käskymuotoon älä. Kehotus voi olla rauhoittava, mutta myös holhoava, jos tilanne tai äänenpaino tekee siitä sellaisen.

Näissä pyynnöissä puhuja usein odottaa kuulijan suostuvan. Siksi ne voivat myös painostaa, vaikka tarkoitus olisi kohtelias.

Liitteet ovat tavallisia puheessa, viesteissä ja dialogissa. Ne kuuluvat myös yleiskieleen, mutta tuovat tekstiin puhujan asennetta. Neutraalissa asiatiedotuksessa niitä ei yleensä tarvita.

6.Näin valitset liitteen

1. Muistutatko tai perusteletko tutulla asialla? Valitse usein -han/-hän: Huomennahan on vapaa päivä.
2. Huomaatko tai tunnistatko jotakin? -han/-hän sopii oivallukseen: Sehän on minun takkini!
3. Korostatko reaktiota tai vastaväitettä? -pa/-pä sopii usein: Onpa kuuma!, Osaanpa!
4. Annatko kehotuksen? Tarkista myös suhde kuulijaan ja äänenpaino: Tulehan ja tulepa eivät ole kaikissa tilanteissa pehmeitä.