Objektin sijan vaihtelu tunne- ja havaintoverbeillä.

Tunne- ja havaintoverbien objektin sijaa ei voi päätellä pelkästään tapahtuman kestosta tai siitä, päättyikö se. Valintaan vaikuttavat verbin rektio, tilanteen tuloksellisuus ja objektin tarkoittama määrä. Sijan vaihtuminen voi myös muuttaa sitä, millaisena tunne tai havainto esitetään.

1.Verbin merkitys rajaa vaihtoehtoja

Tavoitteena on erottaa kolme asiaa: verbin edellyttämä sija, tilanteen rajaus ja objektin määrä. Kaikki tunne- tai havaintoverbit eivät käyttäydy samalla tavalla.

Verbi tai verbiryhmä	Tavallinen objektin sija	Esimerkki ja tulkinta
rakastaa, vihata, ihailla	Partitiivi	Ihailin hänen rohkeuttaan. Tunne kohdistuu johonkin.
ajatella, kaivata, ikävöidä	Partitiivi ajatuksen tai kaipauksen kohdetta ilmaistaessa	Ajattelen sinua. Kaipaan sinua. Ikävöin sinua.
nähdä, huomata, tunnistaa	Totaaliobjekti, kun myönteinen havainto koskee rajattua kohdetta	Huomasin virheen. Virhe tuli havaituksi.
katsoa, katsella, kuunnella	Usein partitiivi; rajattu kokonaisuus mahdollistaa totaaliobjektin	Kuuntelin esitystä / esityksen. Näkökulma vaihtuu toiminnasta kokonaisuuteen.
järkyttää, suututtaa	Tavallisesti partitiivi; totaaliobjekti on harvinaisempi ja korostaa tulosta, usein täydennyksen kanssa	Uutinen järkytti minua. Vastaus suututti minut raivon partaalle.

Taulukko kuvaa myönteisiä lauseita. Kielto ja rajaamaton määrä vaikuttavat sijaan myös näissä verbiryhmissä.

2.Tunne ei muutu rajatuksi pelkällä ajanilmauksella

Verbit rakastaa, vihata, pelätä ja ihailla saavat tavallisessa tunteen kohdetta ilmaisevassa käytössään partitiiviobjektin. Tunteen voimakkuus tai ajallinen päättyminen ei yksin muuta objektia totaaliobjektiksi.

Kaikissa esimerkeissä tunne voidaan sijoittaa rajattuun ajanjaksoon. Silti objekti on partitiivissa: lause ei kuvaa objektin käsittelemistä loppuun eikä tuloksen tuottamista.

Vertaa:

• Katsoin esityksen alusta loppuun: katsominen kattoi koko esityksen.
• Ihailin esitystä alusta loppuun: ihailu kohdistui esitykseen koko sen ajan.

3.Tunteen aiheuttaminen: vaikutus vai saavutettu tila?

Tunteen aiheuttamista ilmaisevilla verbeillä objektin sija voi erottaa vaikutuksen kuvaamisen ja tunnetilaan joutumisen. Tässä käsitellään vain objektin sijaa, ei tunnekausatiivilauseiden koko rakennetta. Partitiivi on näillä verbeillä tavallinen ja neutraali valinta. Totaaliobjekti on selvästi harvinaisempi ja kuuluu lähinnä tulosta korostaviin, usein tulosta ilmaisevan täydennyksen sisältäviin rakenteisiin.

Partitiivimuoto kuvaa elokuvan vaikutusta kokijaan. Totaaliobjekti nostaa esiin tuloksen: kokija joutui järkyttyneeseen tilaan. Jälkimmäinen lause on kuitenkin tunnusmerkkinen, eikä se ole partitiivilauseen yhtä tavallinen, vapaasti vaihdettava vastine. Partitiivi ei tarkoita, että järkytys olisi ollut lievä tai että tunne olisi jäänyt syntymättä.

Tulosta ilmaiseva täydennys voi tehdä eron erityisen näkyväksi:

• Hänen käytöksensä suututti minua koko illan.
• Hänen vastauksensa suututti minut raivon partaalle.

Myös tavallisesti partitiivia vaativa tunneverbi voi esiintyä tulosta ilmaisevassa rakenteessa:

Jälkimmäinen on kuvallinen ja liioitteleva ilmaus. Täydennys hengiltä rakentaa lauseeseen lopputuloksen ja mahdollistaa totaaliobjektin. Kyse ei ole tavallisen rakastaa jotakuta -rakenteen vapaasta sijavaihtelusta.

4.Havainto ja havainnointitoiminta

Nähdä ja kuulla voivat esittää havainnon syntyneenä kokonaisuutena. Katsoa, katsella ja kuunnella puolestaan kuvaavat usein tarkoituksellista toimintaa. Ero ei ole ehdoton, mutta se auttaa ymmärtämään sijanvalintaa.

Esimerkki	Mitä lause korostaa?
Näin linnun ikkunasta.	Lintu tuli havaituksi.
Katselin lintua ikkunasta.	Huomio on linnun katselemisessa.
Kuulin laukauksen.	Yksi rajattu ääni tuli kuulluksi.
Kuuntelin äänitettä.	Kuuntelemista kuvataan ilman väitettä koko äänitteen kuuntelemisesta.
Kuuntelin äänitteen.	Kuunteleminen kattoi äänitteen kokonaisuudessaan.

Näin linnun ei tarkoita, että näin linnun jokaisen osan. Totaaliobjekti esittää linnun rajattuna havainnon kohteena, ei välttämättä täydellisesti tarkasteltuna esineenä.

Myös nähdä ja kuulla saavat partitiiviobjekteja. Sijan taustalla voi olla esimerkiksi toistuva tapaaminen, vakiintunut ilmaus tai rajaamaton määrä:

Esimerkki	Partitiivin tulkinta
Näen häntä harvoin.	Tapaan häntä harvoin; lause kuvaa toistuvia tapaamisia.
Näin unta.	Vakiintunut ilmaus kuvaa unen kokemista.
Kuulin hänestä huhuja.	Kuullun tiedon määrä jää avoimeksi. Objekti on huhuja, ja hänestä ilmaisee huhujen aiheen.

Toistuvuus ei yksin vaadi partitiivia: myös Näen hänet joka aamu on luonteva, kun kukin näkemiskerta hahmottuu rajattuna havaintona. Esimerkkien partitiivit eivät siis perustu yhteen yleiseen kokemuksen tai toistuvuuden sääntöön.

5.Määrä, kielto ja verbin eri merkitykset

Partitiivi ei aina selity toiminnan keskeneräisyydellä. Se voi ilmaista myös objektin rajaamatonta määrää.

Musiikkia ja lapsia esittävät määrän rajaamattomana. Tutun sävelmän ja lapset esittävät rajatun kohteen tai joukon. Partitiivilauseet eivät siksi väitä, että kuuleminen tai näkeminen olisi epäonnistunut.

Tavallisessa kieltolauseessa objekti on partitiivissa myös silloin, kun vastaavan myönteisen lauseen objekti olisi totaaliobjekti:

• Huomasin virheen. → En huomannut virhettä.
• Tunnistin hänet. → En tunnistanut häntä.

Myös saman verbin eri merkitykset on erotettava toisistaan:

Esimerkki	Verbin merkitys
Tunnen hänet hyvin.	Henkilö on minulle tuttu.
Tunsin häntä kohtaan sääliä.	Koin säälin tunnetta.
Tunsin piston rinnassani.	Havaitsin yksittäisen ruumiillisen tuntemuksen.

Toisessa esimerkissä objekti on sääliä. Ilmaus häntä kohtaan kertoo tunteen kohteen; sana häntä ei siinä ole verbin objekti. Pelkkä partitiivimuoto ei siis riitä lauseenjäsenen tunnistamiseen.

Myös ymmärtää- ja muistaa-verbeillä sijanvalintaan liittyy merkityseroja:

Totaaliobjekti ja tulkinta	Partitiiviobjekti ja tulkinta
Ymmärrän sinut. — Saan kiinni siitä, mitä tarkoitat; asia hahmottuu minulle kokonaisuutena.	Ymmärrän sinua. — Voin asettua asemaasi ja ymmärtää näkökulmaasi.
Muistan hänet. — Muistan, kuka hän on, tai tunnistan hänet aiemman tuttavuuden perusteella.	Muistin häntä lahjalla. — Huomioin häntä antamalla hänelle lahjan.

Ymmärtää-verbin tulkinnat voivat limittyä: partitiivi ei merkitse, että ymmärtäminen olisi puutteellista, eikä totaaliobjekti takaa toisen kaikkien ajatusten täydellistä ymmärtämistä. Muistaa-parissa myös täydennys lahjalla osoittaa merkityksen vaihtumisen muistamisesta huomionosoitukseen.

6.Sijanvalinnan tarkistuslista

1. Tunnista verbin merkitys ja objekti. Onko kyse tunteen kohteesta, tunteen aiheuttamisesta, havainnosta vai havainnointitoiminnasta?
2. Tarkista kielto ja määrä. Tavallinen kielto tai rajaamaton määrä ohjaa partitiiviin.
3. Tarkista rektio. Esimerkiksi ihailla esitystä säilyy partitiivisena, vaikka tunne kestäisi koko esityksen ajan.
4. Arvioi tulos tai kokonaisuus. Suututti minut raivon partaalle korostaa saavutettua tilaa; kuuntelin esityksen rajattua kokonaisuutta. Tunnekausatiiveilla partitiivi on silti tavallinen ja neutraali lähtökohta.
5. Älä päättele sijaa vain kestosta. Tunnen hänet kuvaa tilaa totaaliobjektilla, kun taas ihailin häntä vuosia kuvaa ajallisesti rajattua tunnetta partitiivilla.

Ratkaiseva kysymys ei ole vain päättyikö tapahtuma, vaan mitä verbi tässä merkityksessä ilmaisee ja miten lause rajaa tilanteen sekä sen kohteen.