Harvinaiset infinitiivirakenteet vanhassa kirjakielessä.

1.Vanhan tekstin rakenne avautuu merkityksen kautta

Vanhassa kirjakielessä velvollisuutta, välttämättömyyttä ja tulevaa toimintaa voidaan ilmaista infinitiivirakenteilla, jotka eivät enää kuulu neutraaliin yleiskieleen. Keskeisiä tunnistettavia muotoja ovat pitää tekemän, pitää tehtämän ja on tekeminen. Niitä lukiessa on erotettava toisistaan muodon rakenne, lauseen merkitys ja tekstilajin vaikutus.

Tämä sivu keskittyy näihin kolmeen rakennetyyppiin ja vertaa niitä tulevaisuutta tai välttämättömyyttä ilmaisevaan olla + VA-partisiippi -rakenteeseen. Se ei käsittele kattavasti vanhan kirjakielen muita infinitiivimuotoja eikä niiden kirjoitusasujen vaihtelua.

Vanhalla kirjakielellä tarkoitetaan tavallisesti noin vuosien 1540–1810 kirjasuomea. Sen käyttö ei ollut yhtenäistä: kirjoittaja, ajankohta ja käännöksen lähtökieli vaikuttivat rakenteisiin. Osa vanhoista ilmauksista elää myöhemmässäkin uskonnollisessa tai tarkoituksellisen juhlallisessa kielessä.

2.Pitää tekemän: MA-infinitiivin instruktiivi

Rakenteessa minun pitää tekemän muoto tekemän on MA-infinitiivin instruktiivi. Perinteisessä kielioppiterminologiassa puhutaan myös kolmannen infinitiivin instruktiivista. Muoto on säilynyt etenkin vanhahtavassa pitää-verbin yhteydessä.

Muodon tunnistaa MA-tunnuksen jälkeisestä -n-päätteestä. Vokaalisointu määrää, esiintyykö muodossa a vai ä.

Verbi	MA-infinitiivin instruktiivi	Nykykielinen vastine pitää-rakenteessa
tehdä	tekemän	pitää tehdä
sanoa	sanoman	pitää sanoa
mennä	menemän	pitää mennä
lukea	lukeman	pitää lukea

Muotoa ei pidä sekoittaa MA-infinitiivin illatiiviin: tekemän ja tekemään ovat eri muotoja. Nykykielessä sanotaan ryhtyä tekemään, mutta velvollisuutta ilmaistaessa pitää tehdä.

Näissä lauseissa tekijä ilmaistaan genetiivillä. Pitää-verbi ei mukaudu tekijän persoonaan: minun pitää, sinun pitää, meidän pitää. Kielteisessä rakenteessa esiintyy ei pidä, ei esimerkiksi sinun et pidä.

Mennyt aika ilmaistaan pitää-verbin muodolla piti; infinitiivi pysyy samana. Hänen piti tuleman. → Hänen piti tulla / Hänen oli määrä tulla. Asiayhteys ratkaisee, onko kyse menneestä velvoitteesta vai menneestä näkökulmasta odotetusta tapahtumasta. Rakenne ei yksin kerro, toteutuiko tuleminen.

3.Velvoitus vai tulevan tapahtuman ilmoitus?

Vanhan tekstin pitää + MA-infinitiivin instruktiivi ei aina vastaa nykykielen arkista velvollisuuden ilmausta. Varsinkin uskonnollisessa kielessä rakenne voi ilmoittaa, mitä tulevaisuudessa tapahtuu tai mitä on määrä tapahtua. Sävy voi olla ennustava, lupaava tai uhkaava.

Pelkkä infinitiivin pääte ei ratkaise tulkintaa. Tarkastele ympäröivää tekstiä:

• Käsky tai elämänohje tukee velvoittavaa tulkintaa.
• Ennustus tai lupaus tukee tulevaan tapahtumaan viittaavaa tulkintaa.
• Juhlallinen julistus voi yhdistää välttämättömyyden ja tulevaisuuden merkityksiä.

3.1Rinnakkaisrakenne: olla + VA-partisiippi

Vanhan ja juhlallisen kielen olla + VA-partisiippi voi ilmaista samantapaisia merkityksiä kuin pitää tekemän. Tässä kyse on partisiipista, ei infinitiivistä. Aktiivin muodot tuleva ja tapahtuva voivat viitata tulevaisuuteen; genetiivitekijäinen rakenne voi ilmaista myös sitä, mitä jonkun on määrä tehdä.

Erota näistä passiivin VA-partisiippiin perustuva välttämättömyysrakenne: Hänen on tultava. → Hänen täytyy tulla. Muodot tuleva ja tultava eivät siis ole saman muodon kirjoitusvariantteja. Vanhaa tekstiä lukiessa sekä partisiipin laji että asiayhteys ohjaavat tulkintaa.

4.Pitää tehtämän: passiivinen vastine

MA-infinitiivin instruktiivista esiintyy vanhassa kirjakielessä myös passiivimuoto. Rakenteessa pitää tehtämän huomio kohdistuu tekemiseen tai sen kohteeseen, eikä tekijää nimetä.

Aktiivimuoto	Passiivimuoto	Nykykielinen passiivinen vastine
tekemän	tehtämän	pitää tehdä / on tehtävä
sanoman	sanottaman	pitää sanoa / on sanottava
lukeman	luettaman	pitää lukea / on luettava

Passiivimuoto ei synny vain lisäämällä aktiivimuotoon yhtä päätettä, vaan siinä käytetään passiivivartaloa. Siksi esimerkiksi vastinpari on lukeman – luettaman.

Myös passiivisen rakenteen tulkinta riippuu tekstistä. Ohjeessa tämä pitää tehtämän ilmaisee velvoitetta; ennustavassa esityksessä paino voi olla siinä, että näin tulee tapahtumaan. Passiivimuoto itsessään ei ilmaise mennyttä aikaa.

5.On tekeminen: vanhahtava välttämättömyysrakenne

Toinen tunnistettava rakenne on olla + -minen-muoto, esimerkiksi minun on lähteminen. Perinteisessä kieliopissa tällaisesta käytöstä on puhuttu neljäntenä infinitiivinä. Nykykuvauksessa -minen-muodot käsitellään tavallisesti teonniminä, joten nimitys riippuu käytetystä kielioppiperinteestä.

Myönteisessä välttämättömyysrakenteessa esiintyy nominatiivi -minen. Kielteisessä vastineessa on partitiivi -mista/-mistä.

Kielteinen rakenne voi asiayhteyden mukaan ilmaista kieltoa, mahdottomuutta tai sitä, ettei jokin toiminta tule kysymykseen. Sitä ei siksi aina voi tulkita pelkäksi velvollisuuden puuttumiseksi.

Vertaa kahta eri rakennetta:

• Lukeminen on hyödyllistä. Teonnimi on lauseen subjekti; lause arvioi toimintaa.
• Minun on lukeminen tämä kirja. Vanhahtava rakenne ilmaisee, että minun on luettava kirja.

Jälkimmäisessä esimerkissä tämä kirja on lukemisen kohde. Rakenne ei siis ole vain tavallinen teonnimen ja adjektiivin yhdistelmä.

6.Tunnistajan muistilista

Vanhojen rakenteiden osaaminen on ennen kaikkea lukutaitoa. Niitä ei tarvitse siirtää neutraaliin nykytekstiin.

1. Tunnista muoto: tekemän ei ole tekemään, eikä tehtämän ole menneen ajan partisiippi.
2. Etsi hallitseva verbi: pitää auttaa tunnistamaan harvinaisen MA-infinitiivin instruktiivin.
3. Ratkaise merkitys kontekstista: onko kyse velvoitteesta, ennustuksesta vai muusta välttämättömyydestä?
4. Huomaa kielto: ei ole menemistä ei tavallisesti tarkoita samaa kuin ei tarvitse mennä.
5. Valitse nykyvastine merkityksen mukaan: pitää tehdä, on tehtävä, tulee tapahtumaan tai ei voi tehdä.

Muoto kertoo rakenteen, mutta asiayhteys ratkaisee tulkinnan. Historiallista tekstiä selitettäessä kannattaa säilyttää myös sen käskyn, lupauksen tai ennustuksen sävy.