Vajaakäyttöiset sijat ja leksikaalistuneet sijailmaukset.

Vajaakäyttöisyys ei tarkoita samaa kuin vanhentuneisuus, eikä tunnistettava sijapääte takaa ilmauksen vapaata taivutettavuutta. Tarkastelemme sijojen produktiivisuutta, sijailmausten leksikaalistumista ja prolatiivin asemaa sekä sitä, miten muotojen merkitys ja tyylisävy vaikuttavat niiden käyttöön.

1.Vajaakäyttöinen sija vai kiteytynyt ilmaus?

Vajaakäyttöisiksi sijoiksi kutsutaan tavallisesti abessiivia, instruktiivia ja komitatiivia. Niiden käyttöala on suppeampi kuin esimerkiksi genetiivin tai paikallissijojen, mutta niiden produktiivisuus eli mahdollisuus muodostaa uusia ilmauksia vaihtelee.

Leksikaalistumisessa taivutusmuoto tai sanaliitto vakiintuu omaksi sanastolliseksi yksikökseen. Sen merkitystä tai käyttöä ei enää voi täysin päätellä kantasanasta ja sijapäätteestä. Kiteytyminen on väljempi käsite: myös merkitykseltään läpinäkyvä ilmaus voi vakiintua tiettyyn muotoon.

Nämä ilmiöt on erotettava toisistaan:

• Sijan vajaakäyttöisyys koskee kokonaisen sijan käyttöalaa.
• Ilmauksen kiteytyminen koskee tietyn muodon tai sanayhdistelmän vakiintuneisuutta.
• Leksikaalistuminen koskee ilmauksen itsenäistymistä sanastolliseksi yksiköksi.

2.Produktiivisuus muodostaa jatkumon

Pelkkä esiintymistiheys ei ratkaise produktiivisuutta. Harvinainenkin rakenne voi sallia uusia sanoja, kun taas hyvin tavallinen ilmaus voi olla lähes muuttumaton.

Muoto tai rakenne	Esimerkki	Produktiivisuuden luonne
Substantiivin abessiivi	Päätös tehtiin perusteetta.	Mahdollinen monista sanoista, mutta käyttö painottuu tiettyihin ilmauksiin ja rekistereihin.
MA-infinitiivin abessiivi	Hän lähti sanomatta mitään ja kysymättä lupaa.	Täysin produktiivinen ja hyvin yleinen verbirakenne, joka ilmaisee tekemättä jäämistä.
Komitatiivi	Raportti liitteineen julkaistiin verkossa.	Sallii uusia yhdistelmiä, vaikka rakenne on etenkin kirjoitetulle kielelle ominainen.
Substantiivin instruktiivirakenne	Ehdotusta tarkasteltiin avoimin mielin.	Käyttö keskittyy tiettyihin rakennetyyppeihin ja vakiintuneisiin ilmauksiin.
E-infinitiivin instruktiivi	Hän tuli juosten, tervehti hymyillen ja oppi tehden.	Produktiivinen verbirakenne, joka ilmaisee esimerkiksi tekemisen tapaa tai samanaikaista toimintaa.
Leksikaalistunut instruktiivi-ilmaus	Ehdimme junaan töin tuskin.	Merkitys on opittava kokonaisuutena: juuri ja juuri.

MA-infinitiivin abessiivissa infinitiivin tunnukseen liittyy abessiivin pääte: sano-ma-tta, kysy-mä-ttä. Myös tietämättään kuuluu tähän rakennetyyppiin ja sisältää lisäksi omistusliitteen: Hän paljasti tietämättään salaisuuden tarkoittaa, ettei hän itse tiennyt paljastavansa sitä. Substantiivien abessiivin käytön rajoituksia ei siis pidä yleistää tähän yleiseen verbirakenteeseen.

E-infinitiivin instruktiivi on samoin erotettava substantiivin instruktiivista. Muodot juosten, hymyillen ja tehden ovat verbien infinitiivimuotoja, ja ne voivat saada verbin täydennyksiä: Hän vietti illan tehden muistiinpanoja. Niiden muodostaminen ei rajoitu substantiivien instruktiiville tyypillisiin vakiintuneisiin sanayhdistelmiin.

Komitatiivi ei siis ole pelkkä vanhojen ilmausten jäänne. Esimerkiksi tabletteineen ja varavirtalähteineen on mahdollinen yhdistelmä, vaikka esineet kuuluvat nykyiseen arkeen. Vastaavasti instruktiivi sallii rakenteellista vaihtelua: pitkin askelin, lyhyin askelin, epävarmoin askelin.

2.1Komitatiivin muotorakenne

Yleiskielen komitatiivilausekkeessa substantiivipääsanaan kuuluu omistusliite, mutta sen kanssa kongruoivaan adjektiivimääritteeseen ei: kauniine vaatteineen. Muodossa vaatteineen monikon vartaloa seuraavat komitatiivin pääte ja kolmannen persoonan omistusliite; määritteessä kauniine on sama sijamuoto ilman omistusliitettä.

Komitatiivi on aina muodoltaan monikollinen, myös silloin kun tarkoite on yksi: Hän saapui perheineen voi tarkoittaa saapumista yhden perheen kanssa. Samoin Lapsi tuli uusine reppuineen voi viitata yhteen reppuun. Muoto ei siis yksin ratkaise tarkoitteiden lukumäärää.

3.Muoto säilyy, merkitys eriytyy

Leksikaalistuminen on asteittaista. Ilmaus voi olla yhdessä yhteydessä läpinäkyvä ja toisessa merkitykseltään erikoistunut.

Myös lukumuoto voi menettää tavallisen tehtävänsä. Käsin on muodoltaan monikon instruktiivi, mutta käsin kirjoitettu viesti ei kerro kirjoittamiseen käytettyjen käsien lukumäärää. Jalan on yksikön instruktiivi, mutta kulkea jalan ei tarkoita yhdellä jalalla kulkemista.

Leksikaalistunut muoto voi saada uuden syntaktisen tehtävän. Vertaa:

• Valmistimme koristeet käsin. — Käsin ilmaisee valmistustapaa.
• Hän hoitaa asioita kotoa käsin. — Käsin liittyy elatiivimuotoon ja täsmentää toiminnan lähtökohtaa, ei käsien käyttämistä.

Jälkimmäisessä rakenteessa muodon nykykäyttöä ei voi selittää pelkän instruktiivin perusmerkityksen avulla.

3.1Yleisten sijojen ja vanhojen paikallissijojen kiteytymät

Kiteytyminen ei rajoitu vajaakäyttöisiin sijoihin. Myös tavallisten sijojen päätteitä sekä vanhoja paikallissijojen aineksia esiintyy adverbeissa, joiden käyttö opitaan kokonaisuutena.

Ilmaus	Muotorakenne ja nykymerkitys
Hän osaa runon ulkoa.	Vanhan erosijan eli partitiivin paikallista käyttöä edustava muoto on saanut merkityksen ’muistista’. Vertaa paikalliseen merkitykseen: Ulkoa kuului melua.
Hän on kotona.	Essiivimuoto säilyttää vanhan paikallisen olomerkityksen. Se ilmaisee kotona olemista, ei kotina toimimista.
Hän on vielä hereillä.	Adessiivimuotoinen adverbi ilmaisee valveillaolon tilaa; monikollinen muoto ei ilmaise tarkoitteiden määrää.
Torni on yhä pystyssä.	Inessiivimuotoinen adverbi ilmaisee asentoa tai pystyssä säilymistä, ei jonkin sisäpuolella olemista.
Hän katsoi alas ja lähti kauas.	Muodot sisältävät vanhan latiivin ainesta ja ilmaisevat suuntaa. Latiivi ei ole nykykielessä vapaasti muodostettava substantiivien sijamuoto.

Historiallinen paikallissijatausta ja nykyinen leksikaalistunut merkitys on siten erotettava toisistaan. Esimerkiksi osata ulkoa ei kuvaa liikettä ulkopuolelta, vaikka sama adverbi voi toisessa yhteydessä ilmaista lähtöpaikkaa.

4.Prolatiivi sijan ja johdoksen rajalla

Nimitystä prolatiivi käytetään -itse-aineksen sisältävistä muodoista, kuten meritse, maitse, postitse ja puhelimitse. Ne ilmaisevat tavallisesti kulkureittiä, välitystapaa tai yhteydenpitokanavaa.

Prolatiivia ei tavallisesti lasketa suomen varsinaiseen sijajärjestelmään, vaan muodot käsitellään adverbien johdoksina. Luokitteluun vaikuttavat muun muassa rajallinen muodostettavuus ja se, ettei prolatiivi muodosta tavallista adjektiivin ja substantiivin sijakongruenssia.

Vertaa ilmausta nopealla junalla sanaan meritse: prolatiivissa ei ole vastaavaa produktiivista määritteen ja pääsanan yhteistaivutusta. Tarvittaessa merkitys ilmaistaan toisella rakenteella, esimerkiksi myrskyisen meren kautta.

5.Tunnista leksikaalistuminen asiayhteydestä

Yksittäinen tuntomerkki ei riitä varmaan luokitteluun. Tarkastele merkitystä, muunneltavuutta ja syntaktista käyttöä yhdessä.

1. Selitä ilmauksen merkitys kokonaisuutena. Jos kantasanan ja päätteen merkitykset eivät riitä, leksikaalistuminen on todennäköistä.
2. Kokeile hallittua vaihtelua. Voiko kantasanan, luvun tai määritteen vaihtaa niin, että sama rakenne ja merkityssuhde säilyvät?
3. Tarkista ilmauksen tehtävä lauseessa. Onko kyse substantiivilausekkeesta vai esimerkiksi adverbina toimivasta kokonaisuudesta?
4. Arvioi tulos asiayhteydessä. Muodoltaan sama sana voi saada eri käyttötavoissa erilaisen tulkinnan.

Esimerkiksi aikanaan saa merkityksensä osittain asiayhteydestä:

Esimerkki	Luonteva tulkinta
Hän oli aikanaan tunnettu näyttelijä.	Hän oli ennen tunnettu näyttelijä.
Asia selviää aikanaan.	Asia selviää myöhemmin, kun sen aika tulee.

Muodon tunnistaminen essiiviksi ei vielä ratkaise ajallista tulkintaa. Toisaalta merkityksen erikoistuminen ei hävitä sanan tunnistettavaa rakennetta.

6.Rekisteri ja näennäiset vastineet

Vajaakäyttöistä sijaa ei kannata valita vain siksi, että se näyttää muodollisemmalta. Rekisteri kuuluu usein yksittäiselle ilmaukselle, ei koko sijalle. Jalan ja käsin ovat neutraaleja, kun taas monet substantiivien abessiivimuodot ovat hallinnollisia, kirjallisia tai muuten tyyliltään tunnusmerkkisiä.

Myöskään ilman-rakenne ei ole automaattisesti epämuodollinen eikä sijamuoto automaattisesti täsmällisempi. Valinta riippuu vakiintuneisuudesta, tekstilajista ja tavoitellusta merkityksestä.

7.Tiivistys: kolme erillistä kysymystä

Kun kohtaat harvinaisen tai kiteytyneen sijailmauksen, erota kolme kysymystä:

• Mikä muoto tämä on? Tunnista sijapääte tai muu muotoaines sekoittamatta historiallista rakennetta nykyiseen sanaluokkaan.
• Miten ilmausta käytetään nykykielessä? Tarkista kokonaismerkitys, lauseasema ja rekisteri.
• Voiko mallia laajentaa? Älä päättele yhden tutun ilmauksen perusteella, että kaikki vastaavat muodostelmat ovat luontevia.

Vajaakäyttöisyys on sijan ominaisuus, leksikaalistuminen yksittäisen ilmauksen kehitystä. Produktiivinen rakenne, kiteytynyt sanaliitto ja leksikaalistunut adverbi eivät muodosta jyrkästi erillisiä lokeroita, vaan niiden välillä on asteittaisia siirtymiä.