Tilapäisjohdokset ja luova sananmuodostus.

Luova sananmuodostus hyödyntää tuttuja rakenteita uusiin ilmaisutarpeisiin. Tilapäisjohdoksen tulkinta ei kuitenkaan synny pelkästä johtimesta: siihen vaikuttavat kantasana, asiayhteys, tekstilaji ja kirjoittajan asenne. Tavoitteena on erottaa rakenteellisesti mahdollinen sana tarkoituksenmukaisesta sekä arvioida, mitä itse muodostettu ilmaus saa lukijan päättelemään.

1.Tilapäisyys on käyttöön liittyvä ominaisuus

Tilapäisjohdos on tiettyä käyttötilannetta varten muodostettu johdos, joka ei välttämättä vakiinnu yleiseen käyttöön. Se voi nimetä uuden ilmiön, tiivistää kuvauksen tai esittää tutun asian yllättävästä näkökulmasta.

Tilapäisyys ei näy sanan ulkoasusta. Täysin säännönmukainen johdos voi olla tilapäinen, eikä lukijalle outo sana välttämättä ole uusi. Myöskään sanan puuttuminen sanakirjasta ei yksin osoita, että kirjoittaja olisi sen ensimmäinen käyttäjä.

Uudissana ja tilapäisjohdos eivät siis ole sama käsite. Uudissana voi olla esimerkiksi yhdyssana tai laina, ja se voi levitä laajaan käyttöön. Tilapäisjohdoksessa olennaista on johtaminen ja ilmauksen käyttö tietyn tilanteen tarpeisiin.

2.Tuttu malli tekee uuden sanan tulkittavaksi

Produktiivinen sananmuodostusmalli mahdollistaa uusien sanojen muodostamisen. Produktiivisuus on kuitenkin asteittaista: kaikki johtimet eivät liity yhtä luontevasti kaikkiin kantasanoihin. Tulkintaan vaikuttavat myös olemassa olevat sanat, joiden rinnalle uusi muodostelma asettuu.

Tarkastellaan verbiä palaveristaa. Sen tulkintaa tukevat kantasana palaveri ja esimerkiksi verbien tuotteistaa ja kaupallistaa edustamat muuttamista tai joksikin tekemistä ilmaisevat mallit. Pelkkä rakenne ei silti ratkaise, tarkoittaako palaveristaminen kokousten lisäämistä, työn muuttamista kokouskeskeiseksi vai jonkin asian siirtämistä palaverissa käsiteltäväksi.

Malleissa esiintyvät johdinainekset -stA- ja -stU-: esimerkiksi tuotteistaa – tuotteistua. Merkinnässä A tarkoittaa vokaalisoinnun mukaista a:ta tai ä:tä ja U vastaavasti u:ta tai y:tä. Tässä sanaperheessä eron näkee jakamalla muodot palaveri-sta-a ja palaveri-stu-a: ensimmäisessä joku saa muutoksen aikaan, toisessa huomio kohdistuu muuttuvaan asiaan.

Muodoste	Tulkintaa tukeva rakenne	Tässä yhteydessä tarkoitettu merkitys
palaveristaa	Muuttamista ilmaiseva -stA-johdos	Muuttaa työskentely palaverikeskeiseksi
palaveristua	Muutosta ilmaiseva -stU-johdos	Muuttua palaverikeskeiseksi
palaveristaminen	Verbin pohjalta muodostettu -minen-teonnimi	Työskentelyn muuttaminen palaverikeskeiseksi
palaveristuminen	Verbin pohjalta muodostettu -minen-tapahtumannimi	Työskentelyn muuttuminen palaverikeskeiseksi

2.1Muita luovaan käyttöön soveltuvia johtimia

Seuraavat tutut sanat näyttävät malleja, joita voi soveltaa myös tilapäiseen sananmuodostukseen. Mallin tuttuus ei takaa, että mikä tahansa uusi kantasana sopii siihen vaivatta.

Johdin tai johdosmalli	Tuttu esimerkki	Tulkintaa ohjaava tehtävä
-ilu/-ily	autoilu, mökkeily	Nimeää toimintaa; taustalla ovat verbit autoilla, mökkeillä
-elu/-ely	somettelu	Muodostaa toiminnannimen esimerkiksi verbistä sometella
-ella/-ellä, -skella/-skellä	fiilistellä, kuljeskella	Voi kuvata jatkuvaa, toistuvaa tai verkkaista toimintaa; sävy riippuu myös kantasanasta
-mainen/-mäinen	konemainen	Ilmaisee muistuttavuutta tai ominaista piirrettä
-hko/-hkö	suurehko, pienehkö	Lieventää adjektiivin ilmaisemaa ominaisuutta: melko suuri tai pieni
-ismi	individualismi	Nimeää esimerkiksi aatesuunnan; luovassa käytössä myös jonkin periaatteen ylikorostamisen
-sto/-stö	kirjasto, puusto	Muodostaa esimerkiksi kokonaisuutta tai joukkoa nimeäviä sanoja; vakiintunut merkitys voi erikoistua

Verbijohdinten sanakirjamuodoissa -ella/-ellä ja -skella/-skellä näkyy myös infinitiivin tunnus; vartaloissa vastaavat ainekset ovat -ele- ja -skele-, kuten fiilistelee ja kuljeskelee. Somettelu kuuluu siis -elu-malliin, ei -ilu/-ily-mallin esimerkiksi.

Johdosketjun pidentäminen on mahdollista, mutta jokainen lisäaskel kasvattaa lukijan tulkintatyötä. Rakenteellinen mahdollisuus ei yksin tee pitkästä muodosteesta hyvää ilmausta.

Ketju palaveri → palaveristaa → palaveristamaton → palaveristamattomuus näyttää kuormituksen kasvun. Palaveristamaton tuo mukaan kielteisen merkityksen: jotakin ei ole muutettu palaverikeskeiseksi. Viimeinen askel muodostaa tästä vielä ominaisuudennimen. Lukijan on siis tulkittava ensin tilapäinen verbi, sitten tekemättä jääminen ja lopuksi tämä kaikki abstraktina ominaisuutena. Taivutusvartalo näkyy muodossa palaveristamattoman, johon myös palaveristamattomuus rakenteeltaan liittyy.

Esimerkiksi Päätöksenteon palaveristamattomuus oli tavoitteemme on jo raskas, jos sanaperhettä ei ole ensin avattu. Tavoitteemme oli, ettei päätöksentekoa muuteta palaverikeskeiseksi ilmaisee saman suhteen helpommin. Raskaudelle ei silti ole ehdotonta johdinmäärään perustuvaa rajaa: tuttuus ja asiayhteys vaikuttavat ratkaisevasti.

3.Konteksti rajaa merkityksen

Luova johdos on onnistunut, kun lukija pystyy päättelemään siitä tilanteessa olennaisen merkityksen. Tulkintaa voi ohjata lyhyellä selityksellä, konkreettisella seurauksella tai vastakohdalla.

Jälkimmäisessä esimerkissä johdos saa kriittisen sävyn. Se ei tarkoita vain kalenterin käyttämistä, vaan liiallista suunnitelmallisuutta. Tämä arvio syntyy asiayhteydestä, ei johtimen pysyvästä kielteisestä merkityksestä.

Tulkintaa voi ohjata esimerkiksi näin:

• Selitys: Palaveristamisella tarkoitan tässä sitä, että myös pienet päätökset siirretään kokouksiin.
• Seuraus: Työ palaveristui: keskeytymättömät työjaksot katosivat kalenterista.
• Vastakohta: Tarvitsemme enemmän päätöksiä, emme lisää palaveristamista.

4.Luovuus ei rajoitu johtamiseen

Tilapäisjohdokset ovat vain yksi luovan sananmuodostuksen keino. Eri keinot ohjaavat lukijan tulkintaa eri tavoin, vaikka niiden tavoitteena olisi kuvata samaa ilmiötä.

Ilmaus	Muodostustapa	Mahdollinen vaikutus asiayhteydessä
palaveristaminen	Johtaminen	Esittää kokouskeskeisyyden toimintana tai muutoksena
palaverisumu	Yhdistäminen	Kuvaa kokousten aiheuttamaa sekavuutta kuvallisesti
palaveriähky	Yhdistäminen	Korostaa kokousten liiallisuutta ja kuormittavuutta

Palaverisumu ei ole tilapäisjohdos vain siksi, että se on luova tai outo. Sen välitön rakenne on yhdyssana: palaveri + sumu. Johtaminen ja yhdistäminen voivat myös esiintyä samassa sanassa, joten muodosteesta kannattaa tunnistaa erikseen sen eri rakennusvaiheet.

Luovuus voi perustua lisäksi tuttujen mallien odottamattomaan soveltamiseen. Vaikutus syntyy usein jännitteestä: muoto näyttää tutulta, mutta kantasana tai kuvattu tilanne on mallissa yllättävä.

4.1Puhekieli ja slangi kirjoitetussa tekstissä

Puhekielessä ja slangissa uusia nimityksiä muodostetaan myös lyhentämällä kantasanaa ja liittämällä siihen johdinainesta. Esimerkiksi duunari edustaa -ari-mallia ja roskis -is-mallia. Nämä ovat tuttuja puhekielisiä sanoja, eivät sellaisinaan osoituksia tilapäisyydestä. Niiden mallin mukaan muodostettu uusi sana voi lisäksi jäädä tietyn ryhmän sisäiseksi: tuttu loppu ei yksin paljasta kantasanaa tai tarkoitettua asiaa.

Kaikkia lyhentymiä ei voi kuvata samanlaisena johtimen lisäämisenä. Esimerkiksi matematiikka → matikka sisältää sanan sisäistä lyhenemistä, mutta matikka voidaan myös liittää slangin -kkA-malliin, jota edustaa äidinkieli → äikkä. Sen rinnalla esiintyy -kkU-malli, esimerkiksi englanti → enkku. Kuten -is-mallissa (roska → roskis), näissäkin kantasana voi lyhentyä tai muuten muuntua. Yksittäisen sanan loppu ei silti osoita, että mallia voisi soveltaa vapaasti mihin tahansa kantasanaan. Slangimuodosteesta on siksi tarkistettava sekä kantasanan muutos että mahdollinen johdin.

5.Sävy ja tekstilaji ratkaisevat käyttökelpoisuuden

Sama johdos voi olla kolumnissa osuva mutta viranomaisohjeessa epätarkka. Kyse ei ole vain muodollisuuden asteesta, vaan myös siitä, kuinka paljon tulkinnanvaraa tekstin tarkoitus sallii.

• Kolumnissa uusi johdos voi tiivistää arvostelun ja rakentaa kirjoittajan ääntä.
• Mainoksessa se voi herättää huomiota, mutta tarkoituksellinen erikoisuus voi myös vaikeuttaa ymmärtämistä.
• Asiantuntijatekstissä se voi nimetä uuden käsitteen, jos merkitys määritellään ja käyttö on johdonmukaista.
• Ohjeessa suora kuvaus on usein parempi, jos lukijan täytyy tietää täsmälleen, miten toimia.

Seuraavat esimerkit havainnollistavat eri johdosmalleja luovassa käytössä. Mukana on vertailukohtana myös vakiintunut puhekielinen sohvailu, joka ei sellaisenaan ole tilapäisjohdos. Niiden sävy syntyy muodon ja koko lauseen yhteisvaikutuksesta.

Tekstilaji ja esimerkki	Rakenne	Tulkinta tässä yhteydessä
Kolumni: Meillä vallitsee taulukkoismi: vain soluun mahtuva tieto kelpaa päätösten pohjaksi.	taulukko + -ismi	Esittää taulukoiden ylivallan lähes aatesuuntana ja arvostelee sitä
Mainos: Kokeile pilvenhattaramaista pehmeyttä.	pilvenhattara + -mainen	Rakentaa mielikuvan keveydestä ja pehmeydestä; ei ilmaise mitattavaa ominaisuutta
Puhekieli: Tänään ohjelmassa on pelkkää sohvailua: maataan ja katsotaan sarjoja.	sohva → sohvailla → sohvailu	Nimeää leikillisesti sohvalla oleilun toiminnaksi
Teknologiakolumni: Puhelimeni sovelluksisto paisuu, vaikka käytän vain kolmea sovellusta.	sovelluks- + -isto	Käsittelee sovelluksia yhtenä kasvavana kokonaisuutena

Sovelluksisto havainnollistaa -sto/-stö-johtimen laajempaa varianttia -isto/-istö: sovelluks- + -isto → sovelluksisto. Konsonanttivartalo sovelluks- näkyy myös taivutusmuodossa sovellusta (sovelluks- + -ta, jossa ks + t → st). Vertailukohdaksi sopii ohjelma → ohjelmisto: siinä kantasanan loppu-a jää pois -isto-aineksen edeltä. Pelkkä -sto vartalon sovelluks- perässä ei siis tuottaisi taulukon muotoa.

Vertaa ilmaisuja Organisaatio palaveristettiin ja Kaikki päätökset siirrettiin viikoittaisiin kokouksiin. Ensimmäinen tiivistää muutoksen ja voi vihjata kritiikkiin. Jälkimmäinen kertoo täsmällisemmin, mitä tehtiin.

Lainausmerkit voivat osoittaa, että kirjoittaja tarjoaa ilmauksen uutena nimityksenä tai suhtautuu siihen etäisesti. Ne eivät kuitenkaan yksin selitä merkitystä eivätkä ole jokaisen tilapäisjohdoksen pakollinen tunnus.

6.Tarkista rakenne, tulkinta ja tarve

Arvioi omaa muodostettasi seuraavassa järjestyksessä:

1. Tunnista malli. Mihin kantasanaan ja tuttuihin muodostustapoihin sana perustuu?
2. Kokeile lausetta. Käykö siitä ilmi, mitä tapahtuu ja mikä muuttuu?
3. Etsi vaihtoehtoinen tulkinta. Voisiko lukija ymmärtää sanan toisella, yhtä luontevalla tavalla?
4. Arvioi sävy. Syntyykö tarkoitettu huumori, kritiikki tai käsitteellinen täsmällisyys juuri tässä tekstissä?
5. Vertaa tuttuun ilmaisuun. Tuoko uusi sana lisämerkityksen vai pelkkää erikoisuutta?

Onnistunut tilapäisjohdos on rakenteeltaan tunnistettava, kontekstissaan tulkittava ja tarkoitukseensa sopiva. Sen ei tarvitse vakiintua ollakseen käyttökelpoinen, mutta uutuus ei yksin ole sen ansio.